lauantai 17. huhtikuuta 2010

Tylsät hierarkiat & mahtavat yhteiset projektit













Tänä keväänä tiedekuntamme opiskelijat ovat suunnitelleet ja kohta toteuttaneet kaksi isoa ja upeaa tapahtumaa: Speksispektaakkelin Tuntematon - sinne ja takaisin, sekä Autoton Kampus Festivalin. Tapahtumia on ollut tekemässä motivoitunut, innostunut ja ilmeeltään vapautunut porukka opiskelijoita – ja yleisöäkin riittää.

Samaan aikaan ainejärjestöt, tiedekuntajärjestöt, ylioppilaskunnat ja muut perinteisiksi koetut vaikuttamiskanavat ihmettelevät, miksei koulutuspolitiikka tai vaikuttaminen kiinnosta opiskelijoita? Monilla ongelma ei ole välinpitämättömyys, vaan esteenä osallistumiselle ovat kentät, joilla vaikuttaminen nähdään hyväksyttävänä ja oikeana.

Speksit ruotivat ajankohtaisia aiheita: politiikkaa, opiskelijaelämää ja kulttuuria suorasanaisesti, näyttävän ja vuorovaikutteisen showteatterin keinoin. Autoton Kampus Festival ajaa konkreettisesti, myös yliopiston ja HYY:n ympäristöstrategioiden tukemia, kestävän kehityksen tavoitteita eteenpäin, ja iso joukko järjestöelämälle vieraita opiskelijoita on valmiina uhraamaan ison osan ajastaan yhteisen hyvän ja nastan toiminnan eteen.

Ehdotan, että loppukevään ajan taputetaan Speksin, opiskelijafestarin, vaihtokirppiksen, kasvisruokaillan, mielenosoitusten ja lukemattomien muiden tapahtumien järjestäjiä selkään siitä, että palautetaan vanha kunnon vaikuttamisen kulttuuri takaisin valtavirtaan – hyväksyttävänä ja oikeana tapana muuttaa lähiympäristöään. Työryhmät, kokoukset, vastuualueet ja hierarkiat tarjoavat vakautta, mutta myös jähmeyttä, ja ne sulkevat ison osan hyvää opiskelijameininkiä ja vaikuttamismahdollisuuksia ulkopuolelleen.

--
Joona-Hermanni

2 kommenttia:

  1. Itse olen sitä mieltä että molempia tarvitaan; niin organisoituja järjestöjä kuin speksejä, opiskelijafestareita ja muita projekteja joissa määriteltyjä pestejä ei ole tarpeen jakaa.

    Monissa projekteissa järjestöt toimivat kuitenkin esim. rahallisina tukijoina, kuten Autottomassa Kampuksessa. Tätä varten (eli että järjestöt saavat avustusta pystyäkseen tukemaan) on pakko kokoustaa budjeteista , ja väsätä toimintasuunnitelmia- käytännössä kokoustaa.

    Kaikista järjestötoiminnasta olisi kuitenkin tärkeätä karsia turha hierarkisuus; kaikkien työpanos on yhtä tärkeä riippumatta siitä istutko hallituksessa, jaoksessa vai oletko mukana yhdessä projektissa.Tässä on minunkinkin mielestä vielä suuresti kehitettävää.

    Niimpä päätän kommenttini yhteiseen kiitokseen kaikille toimijoille , proggiksesta, osallistumismäärästä ja organisaatiomuodosta riippumatta! Halu vaikuttaa ympäristöönsä on upea asia sen kaikissa muodoissa :)

    VastaaPoista
  2. Olen samaa mieltä, nämä projektit ovat upeita ja hienoja yhteisen tekemisen ja toiminnan taidonnäytteitä. Tällaista menoa ja meininkiä tarvitaan ja yhteiset päämäärät ja projektit luovat yhteisöllisyyttä ja hyvää fiilistä paremmin kuin moni muu asia tässä maailmassa. Selkääntaputukset ja raikuvat aplodit on todella ansaittu!

    Mielestäni on kuitenkin kummaa, että sen sijaan, että voitaisiin vilpittömästi olla onnellisia ja fiilistellä yllä mainittuja onnistumisia ja tapahtumia, on tähänkin keskusteluun välttämättä otettava mukaan arvottaminen ja toisenlaisen aktiivisuuden huonommaksi leimaaminen.

    Yhteiskuntamme ja yliopistomme pitävät sisällään monenlaisia järjestelmiä, järjestöjä ja vaikuttamisen kanavia. Näissä kaikissa vaikutetaan usein samoihin asioihin, monesti tosin eri kanavia ja keinoja käyttäen. Mielestäni mahdollisimman onnistunut lopputulos vaatii usein taustalleen erilaista ja eri lähtökohdista syntyvää toimintaa. Turha byrokratia ei tietenkään ole hyvästä, mutta jotkut kanavat vaativat sitä ihan jo toimivuutensa mahdollistamisen kannalta. Luonnollisesti siitä on hyvä keskustella ja pyrkiä vähentämään se niin vähään kuin suinkin mahdollista.

    Itse olenkin sitä mieltä, että kaikenlaista aktiivisuutta kaivataan ja ihan jokainen henkilö, joka haluaa edes minuutin vapaa-ajastaan yhteisen hyvän puolesta uhrata, on yhtä lailla edellä mainitut aplodit ansainnut. Koen nimenomaan rikkautena sen, että laitokseltamme, tiedekunnastamme ja koko yliopiston laajuudelta löytyy vaihteleva joukko erilaisia ihmisiä, joilla riittää intoa ja aktiivisuutta toimia nimenomaan laajalti erilaisissa projekteissa ja vaikutuskanavissa.

    Eiköhän siis taputeta kaikki itseämme selkään ja jatketa yhdessä hyvällä fiiliksellä tätä mahtavan vaikuttamisen meininkiä!

    VastaaPoista