sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Q & A













Torstaina 18.3. opiskelijat ympäri Suomen kokoontuivat omilla tavoillaan vastustamaan opetusministeriön työryhmän kuin ohimennen hahmottelemia maksullisen koulutuksen mahdollisuuksia. Helsingissäkin osoitettiin mieltä, ja kerrankin myös ainejärjestöt heräsivät innokkaasti organisoimaan yhteisen ja tärkeän asian puolesta väkeä liikkeelle. Maksuton koulutus on kirjattu perustuslakiin, ja mahdollisuuden siihen tulisi kuulua kaikille olennaisena osana mahdollisuutta kehittää itseään, tutkia asioita ja ihmetellä maailmaa voidakseen viedä sitä parempiin huomisiin.

Minua pyydettiin kertomaan kokemistani ongelmista mielenosoituksen järjestelyissä, mutta ennen sitä voin yleisesti ottaen todeta: oli upeaa että ihmiset välittivät asiasta, jakoivat flaijereita, tekivät julisteita ja banderolleja, pitivät puheita ja kokoontuivat yhdessä osoittamaan mieltään. On sanoinkuvaamattoman hienoa, että teemme yhdessä asioita ja mietimme, miksi ja miten voisimme tehdä ympärillämme olevasta maailmasta paremman, oikeudenmukaisemman ja kauniimman.

Yliopistokuviomme ovat kuitenkin vielä toistaiseksi syvällä erilaisten hierarkioiden, etuoikeuksien ja valta-asemien luomassa ansassa, jossa asioista välittävät ihmiset temmataan kummallisiin päätöksenteon kuvioihin ja tapoihin, kähmimään keskenään ja riitelemään siitä, miten parhaiten miellytettäisiin ja vaikutettaisiin vallanpitäjiin ja johtajiin yliopiston hallinnossa, opetusministeriössä tai vaikka elinkeinoelämän keskusliitossa.

Oma tiedekuntajärjestömme Conduksen hallituksen väki näki vaivaa ja laati porukalla kommenteille täysin avoimeksi asetetun ehdotuksen mielenosoituksen mediatiedotteeksi. Kommentointia tälle useamman eri ainejärjestön hallituslaisen ja tiedekuntajärjestömme koulutuspoliittisen vastaavan allekirjoittamalle tekstipohjalle annettiin useampi päivä. Kommentteja ei tullut, ja conduslaisten ehdotuksen oli voinut olettaa olevan lopullinen lehdistötiedote.

Kahden aikaan aamuyöstä 18.3. yliopistomme ainejärjestöjen keskusjärjestön HYAL:in puheenjohtaja lähetti kuitenkin mielenosoitusta järjestäneille sähköpostin, jossa hän oli kirjoittanut tiedotteen yksivaltaisesti uusiksi. Keskellä yötä tulleessa sähköpostissa annettiin "mahdollisuus" vielä kommentoida tätä puheenjohtajan omaa esitystä:
"Jos ei aamuun mennessä ole kuulunut mutinoita, otan yhteyttä HYYn koposihteeriin ja kysyn yhteystietoja eri medioihin ja lähetän viestin eteenpäin". 
Lähetin aamulla puoli kahdeksalta korjauksia tähän puheenjohtajan uusiksi laatimaan tiedotteeseen, ja samoin teki eräs toinenkin mielenosoitusta järjestelemässä ollut. Toisen viestiä lähettäneen korjaus koski yhtä sanaa, itse ehdotin kiireessä muutamia korjauksia, joilla halusin korjata lehdistötiedotteen maalailevaa sävyä, jossa opiskelijat kokoontuvat "ainejärjestöjen johdolla" ja jossa nyky-yhteiskuntaa kehutaan "sivistyneeksi" ja yliopistoamme "sivistysyliopistoksi".

Puheenjohtajan viestiin vastanneen toisen kommentoijan yksittäinen sanamuutos korjattiin tiedotteeseen, mutta omista ehdotuksistani yhtäkään ei muutettu lopulliseen tiedotteeseen. Vaikka korjausehdotuksia teinkin, niin olen, jälkiviisaana, pahoillani etten yksinkertaisesti selkeästi puolustanut Conduksen väen alkuperäistä, pitkän kommentointimahdollisuuden alaisuudessa ollutta esitystä ja sen kirjoittamisessa ja hyväksymisessä sovellettua avointa toimintatapaa.

Näitä eri esityksiä voivat kiinnostuneet lukea oheisten linkkien takaa:

Conduksen väen 15.3. iltapäivällä lähettämä esitys
allekirjoittajinaan:

Erna Lindberg (Conduksen kopo-jaoksen puheenjohtaja)
Antti Jauhiainen (Conduksen varapuheenjohtaja)
Anna Lastujoki (Ebe ry, Conduksen kopo-jaos)
Suvi Pulkkinen (Peducan puheenjohtaja)
Vili Niinikivi (Phenomenan varapuheenjohtaja, Conduksen kopo-jaos)
Joona Mäkinen (Peducalehden päätoimittaja)
Anni Vainio (Tekstiilarien varapuheenjohtaja, Conduksen kopo-jaos)

HYAL:in puheenjohtajan 18.3. aamuyöllä lähettämä esitys
yhtä sanamuotokorjausta lukuunottamatta sama kuin 18.3. aamupäivällä lähetetty lopullinen tiedote


Tällaisten ristiriitojen esiintuominen on tärkeää, ja on hienoa että minua pyydettiin asiaa selventämään. Liian usein päätöksenteko ja keskustelu asioista jää liian myöhäiseksi tai siihen ei anneta mitään mahdollisuutta, peläten ristiriitoja tai keskeneräisten asioiden "ikävää" repimistä. Näin tehtäessä kampitetaan aina mahdollisuus laajempaan keskusteluun, tehdyistä virheistä oppimiseen ja avoimempaan päätöksentekoon. Siksi tämän tapauksen seikkaperäinen kuvailu - en haluaisi noudattaa Matti Vanhasen neuvoja, joiden mukaan päätöksistä vatvominen etukäteen on tarpeetonta, ja jälkikäteen niistä taas on turha nurista. Mitä siis voimme oppia:

1) Päätökset pitäisi tehdä ajan kanssa osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksien takaamiseksi
2) Päätöksistä pitäisi keskustella ja ottaa huomioon keskustelijoiden kommentit

HYAL:in puheenjohtaja ei antanut kunnollista aikaa yhteisellä keskustelulla laaditun tekstin ohittavan, uusiksi kirjoittamansa tekstin kommentointiin eikä ottanut huomioon allekirjoittaneen minimaalisissa aikarajoissa laadittuja kommentteja siihen. Hallituskuvioissa voidaan toivottavasti oppia tästä, ja toimia jatkossa tarkemmin - puheenjohtajillakaan ei ole oikeutta toimia toisten ihmisten ohi, vaan hommia tehdään isolla porukalla ja yhdessä, huomioonottavaisesti, moniäänisesti ja kehitysehdotuksille avoimesti.

Tärkeintä tässä kaikessa kuitenkin oli, että ainejärjestöissäkin kokoonnuttiin järjestämään mielenosoitusta, vaatimaan perusoikeuksien säilyttämistä ja ihmislähtöisempää suuntaa elämiselle "valistuneiden" ja talouskasvua sokeasti tuijottavien asiamieslausuntojen tulvan vastapainoksi.

Maksuton koulutus on muuta kuin yksi mielenosoitus tai epämääräinen julkilausuma-asia hallitusten vatvottavaksi - toisin kuin nyky-Suomessa, tulee maksuton koulutus kaikille kansalaisille avoimena, täysin esteettömänä oikeutena olemaan keskeinen elementti, jonka turvin voimme vielä ponnistaa parempaan yhteiskuntaan, jossa ihmiset välittävät toisistaan ja ovat aidosti päättämässä elämänsä ja yhteisöjensä tulevaisuudesta, uskaltaen avata niille jatkuvasti kirjavampia, tasa-arvoisempia ja rohkeampia horisontteja.

--
Antti

7 kommenttia:

  1. Samat fiilikset jäi itsellekin. Ihmisissä ei ole vikaa, kaikki tekee tärkeitä juttuja hyvien asioiden puolesta, mutta jotenkin sama kuvio toistuu turhan usein.

    Olin mukana valtauksessa sekä mielenosoituksessa, Conduksen lehdistötiedotteen luonnoksessa, autoin flaijereissa ja musakamojen järkkäämisessä. Annoin paljon energiaa yhteisen meiningin puolesta, ja reagointi miekkarin järjestäjiltä oli erikoista.

    Selkeämpi, ytimekkäämpi ja muodoltaan yksinkertaisesti pätevämpi lehdistötiedote ohitettiin kylmästi, kanssaopiskelijoiden valtauksesta irrottauduttiin täysin "oheistoimintana" ja mielenosoitus aloitettiin muistuttamalla siitä, että opiskelijoiden pitää muistaa olla rauhallisesti. Avoimessa, rehellisessä ja demokraattisessa organisaatiossa tällaista ei tapahdu.

    Erikoisinta koko kuviossa on, että Porthanian vakseilta herui enemmän tsemppiä ja tukea valtaajien asialle kuin esim. HYALilta!

    Yhteisiä asioita pitää ajaa korostetun avoimesti, yhteisellä rintamalla ja lopettaa säätäminen.

    VastaaPoista
  2. Entä jos ei usko valtaamiseen niin miten silloin pitää reagoida?

    VastaaPoista
  3. Vaikuttamisen muotoja on monia, ja kun keskustellaan koulutuksen maksuttomuudesta, niin opiskelijoiden on turha vääntää keskenään siitä, mihin strategioihin "uskomme".

    Suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin perustan rippeet lepää kansalaisyhteiskunnassa ja sen aktiivisuudessa. Silloin, kun mm. peruskoulusta tai lapsilisistä väännettiin, ei varottu mielenosoituksia tai valtauksia. Nykyaikana ollaan varovaisempia, koetaan että on enemmän menetettävää – ja onhan se totta, kulutusvoima on (useimmilla) moninkertaistunut. Lyhyesti vastaten, jos ei usko valtaamiseen, niin ei kannata vallata – sama idis kuin vaikka uskontokuntiin liittymisen kanssa. Kai silti voidaan yhdessä ajaa maksutonta koulutusta?

    Tässä yksittäisessä tapauksessa pääpointti on muualla: opiskelijajärjestö käytti valtaansa väärin ja ilman kunnon valtuuksia, vahingossa tai tarkoituksenmukaisesti.

    Ihmisten välinen kanssakäyminen pitäisi aina perustua kunnioitukseen ja avoimeen keskusteluun, vaikka toinen osapuoli olisikin vähän eri mieltä siitä, miten parhaiten ympäristöönsä vaikuttaa.

    VastaaPoista
  4. Vaikuttamisen muotoja on tosiaankin monia ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei opiskelijoiden keskuudessa (ja Suomessa yleensäkin) kehdata tarpeeksi. Esim. juuri talonvaltaus on täysin hyväksyttävä vaikutusmuoto.

    Jokainen asia on kuitenkin eri asia, ja samat vaikuttamiskeinot voivat toimia eri tavalla eri tilanteissa. Monien mielestä, itseni mukaanlukien, talonvaltaus ei ollut vielä ehkä ihan ajankohtainen. Mielenosoituksiakin on vielä yksi pitämättä.

    Luulenpa, että talonvaltauksesta irtisanouduttiin osaksi sen takia, että se voidaan nähdä tietyiltä tahoilta ei-hyväksyttävänä toimintana ja koska se koettiin "kilpailevaksi" tapahtumaksi mielenosoituksen kanssa. Tapahtumilla oli eri järjestäjät, eivätkä kaikki tavoitteet olleet samoja.

    Tämä sanottuna, tämä lyhyt kirjoitus ei edusta minkään suuremman ryhmittymän mielipidettä, vaan on kaikilta osilta täysin omani. Minä hyväksyn talon valtauksen täysin, annan sille kaiken tukeni ja toivon lisää vastaavaa toimintaa silloin, kun sille on tarvetta. Mielelläni lähtisin jossain tilanteessa itsekin järkäämään jotain vastaavaa. Tässä yritin vain osallistua keskusteluun rakentavasti.

    VastaaPoista
  5. Annanpa tähän kommenttini mielenosoituksen yhtenä järjestäjistä ja mediatyötä tehneenä.

    Asia, miksi valtauksesta haluttiin irtisanoutua ja muutenkin rauhoitella tapahtumaa on nimenomaan medianäkyvyys. Jo edellisenä päivänä oli nähtävissä, että medialle oli muodostumassa väärä kuva, kun mediayhteyshenkilöille soiteltiin "miksi haluatte hajottaa Suomen hallituksen".

    Myös poliisi oli varsin varovainen koskien rähinää - pahin skenaario näkyvyyden kannalta olisi ollut mielenosoituksen hajoittaminen. Itse ajattelin rähinän nimenomaan verbaalisena asiana. Oletteko vakavasti sitä mieltä, ettei rauhallisuuteen kannustaminen ollut asiallista?

    Nostin esille OT:n järjestämässä suunnittelutapaamisessa sitä, mikä on mielenosoituksen tavoite ja radikaliteettiaste. Minun nähdäkseni tärkeintä oli tietyn asian ajaminen ja keihäänkärkien pitäminen niissä - maksullisen koulutuksen ja opintoaikojen rajauksen vastustaminen sekä toimeentulon varmistaminen.

    Mielestäni tapahtuma oli nimenomaan näiden tavoitteiden mukaan onnistunut, asia ei rönsyillyt liikaa. Koskien mediatiedotetta on totta, että ensimmäinen versio (http://etherpad.com/ep/pad/view/ro.-DrvQ1Mq83e/rev.939) oli alun perin puhuttu. Se on kuitenkin suppea ja sen formaatti ei ole hiottu. Tämän vuoksi avasimme tiedotetta laajemmaksi ja yksityiskohtia sisältäväksi kuitenkin säilyttäen alkuperäisen tekstin ajatuksen (http://piratepad.net/ep/pad/view/ro.knOB7BrUiQ0/rev.4).

    Nähdäkseni muutokset olivat hyviä (sen tekemisessä oli auttamassa kokenut mediaihminen, ei kasa puheenjohtajia) ja media tarttui siihen! Suhteessa mielenosoituksen kokoon huomio oli valtaisa - paikalle saatiin jopa televisio ja radio! En näe, että alkuperäisellä, listamaisella tiedotteella olisi ollut samaa vaikutusta.

    Otan kritiikin vastaan siitä, että suunnittelu tökki. Tämä on totta - aikaa oli vähän ja tekemistä paljon, eivätkä kaikki ihmiset olisi päässeet päivittäin suunnittelemaan. Kaikki pyrittiin kuitenkin osallistuttamaan esimerkiksi avoimen wikin kautta: http://hataile.limes.fi/bin/view/Main/LakkoPaiva18032010 En tiedä olisiko näin korkeaan avoimuuteen päästy, jos tekijä olisi ollut jokin muu taho. Wikissä myös puhutaan alkuperäisen tiedotteen olevan raakaversio...

    Täydellistä maailmaa ei olekaan, mutta nähdäkseni tapahtuma onnistui olosuhteet huomioon ottaen niin hyvin kuin mahdollista. En tiedä edustavatko mielipiteesi Conduksen vai Peducan kantaa, mutta olen pahoillani, ettei tiedotettanne käytetty sellaisenaan. Pohjamateriaalina ne olivat kuitenkin hyviä!

    Kunpa vain lakko olisi toteutunut...

    VastaaPoista
  6. Oma käsitykseni onnistuneesta lehdistötiedotteesta on erilainen. 2000-luvun tiedote on ytimekäs (eli lyhyt) ja listaa mielenilmauksen tavoitteet selkeästi. Syinä tähän on nykyajan toimittajien ammattitauti, eli valtava kiire. Toimittajat eivät yksinkertaisesti lue opiskelijoiden (tai muidenkaan) argumentteja montaa virkettä pidemmälle.

    Tämä keskustelu on kuitenkin ohi alkuperäisen ongelman, joka oli esim. lehdistötiedotteen valmistelutapa. Jos lopullinen tiedote olisi oikeasti luotu yhdessä samassa tilassa, tai virtuaalisesti wikissä, tätä keskustelua tuskin nyt käytäisi.

    Esimerkiksi flaijerin taitosta käytiin puhelimitse ja sähköpostitse keskustelua useiden tahojen kesken hyvissä ajoin ennen mielenosoitusta, ja vaikka sitäkään prosessia tuskin voi täydelliseksi sanoa, keskustelu oli avoimuudeltaan eri planeetalta. Korjauksia tehtiin suuntaan ja toiseen useita kertoja – vastavuoroisesti. Ja kyseessä oli pelkän flaikun ulkoasu, ei koko tapahtuman lehdistötiedote!

    Kritiikkini ja kommenttini olen koko ajan pyrkinyt kohdistamaan tiettyjen toimintatapojen epädemokraattisuuteen ja huonoon organisointiin – ei itse mielenosoitukseen tai persooniin. Näin koin myös alkuperäisen blogitekstin.

    Hienoa, että kokoonnuimme yhdessä pitämään ääntä maksuttoman koulutuksen puolesta, ja hommaa riittänee jatkossa lisää. Valmistelun ongelmakohdat on hyvä nostaa tapetille tässä vaiheessa, että jatkossa hommat hoituu hyvässä ja avoimessa hengessä! Mokien lakaiseminen maton alle tai "täydellistä maailmaa ei ole"-tyyppiset argumentit eivät rakenna toimintaamme parempaan suuntaan.

    Olen mm. voimakkaasti eri mieltä medianäkyvyyden ja valtauksen suhteesta, jonka Risto mainitset kommentissasi, mutta sen ei pitäisi estää yhteistä ja avointa suunnittelua. Mielestäni viime miekkarissa loppuvaiheessa lyötiin paljon tärkeitä asioita lukkoon tavalla, joka esti minun (ja monen muun) mahdollisuudet vaikuttaa lopputulokseen – tämä on mielestäni blogitekstin varsinaisesti esiinnostama kysymys, ei se, millainen mielenosoitus lopulta saatiin aikaiseksi.

    VastaaPoista
  7. Viitaten Riston kysymykseen :"En tiedä edustavatko mielipiteesi Conduksen vai Peducan kantaa", voin sanoa, että blogikommentit ja Peducan blogin tekstit (kuten blogit yleisestikin) edustavat aina allekirjoittaneen yksilön kantaa- eivät yhdistyksen tms.

    Poikkeuksena ovat tietysti tekstit , jotka allekirjoitetaan "Tämän ja tämän järjestön puolesta"

    VastaaPoista