Korpilammen historialliseen, betonin ja sateisen metsän ympäröimään miljööseen kokoontui perjantaina koko joukko uuden opettajankoulutuslaitoksen henkilökuntaa vääntämään uuden laitoksen kuvioista - ja mukana oli poikkeuksellisesti myös opiskelijoiden kommandojoukko seuraamassa miten homma etenee. Proosallista kenttäraporttia seuraa, mutta tärkein ensin: opiskelijat saivat tuotua uudella tavalla opiskelijanäkökulmaa esiin, kurssien palautteen mielekkyyttä, henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteisiä bailandopäiviä, päätöksenteon konkreettisia mahdollisuuksia ja opiskelijoiden todellista asiantuntija-asemaa yhteisessä…yhteisössä vaadittiin tuleviin tavoiteohjelmiin ja muihin kirjattavaksi ja tutkintovaatimusten jatkokehittelyjä suuntaamaan.
No, aamun lämmittelyssä kuluneen, perinteisen paneelijamboreen kohmeisuus sai lopulta tuulta alleen kun jakauduttiin pienempiin ryhmiin kokoamaan opekoulutuksen tulevaisuudelle konkreettista suuntaa. Tutkimusta, myös tutkimusta ryhmissä, lisää! Ryhmätyöskentelyä ja opiskelijoiden osallistumista ylipäätään pitää kasvattaa, vaikka sitten työnantajille puurtamisen ja lomamatkafirmojen voittojen kustannuksella. Yhteisön rakentaminen voisi alkaa opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteisten, vapaamuotoisten hengailujen luomisella, ja opiskelua mielekkäämmäksi kulttuurilla ja muulla mielekkäällä tekemisellä. Tauolla laitoksen johtaja Juhani maalaili opiskelijoiden kanssa jo parkkikselle pystytettävästä kirppis- ja torimeiningistä. Arvokasta keskustelua käytiin myös didaktiikan lehtorin Mirjan avauksista monikulttuurisuuden ja erilaisuuden kohtaamisen ottaminen ravistelevasti ja aidosti opeopiskelijoiden koulutuksen agendaan, ja 90-luvulla HYY:ssä pyörinyt Johanna kaipaili silloin ideoitua opiskelijoiden omaa vertaistuutorointia vihdoin käyntiin. Ei paskempi idea ollenkaan.
Ryhmien keskustelujen koonnissa istuttiin sitten seuraavaksi vartti jos toinenkin, ja tavaraa alkoi kasaantua kattilakaupalla tiskaltaaseen. Ilmeisesti porukan kisakunto alkoi kuitenkin samalla loppua, sillä pienryhmässä nähtyjen merkityksellisten ja fiilistä nostaneiden hahmottelujen sijaan nyt saatiin lukuisat powerpoint-sulkeiset vähäisin kommentein. Jos jotain on opetussuunnitelman teoriaa ja kouluhistoriaa luettaessa opittu, niin täällä se alkoi valjeta käytännössä - ristiriitaisten ja monimutkaisten kokonaisuuksien selkiyttäminen vaatisi kivuliaita päätöksiä, runsaasti aikaa näiden ympärillä käytävälle väännölle ja resursseja sitten niiden toteuttamiselle. Lisäksi, jos vähän kaikkea yritetään toteuttaa yhtäaikaa on todennäköisenä lopputulemana epäonnistumisia ja alkuperäisten ideoiden hiljaista vesittymistä prosessin aikana.
Tuntuisi fiksummalta pyrkiä ottamaan esimerkinomaisesti alkuun vain muutama selkeä, yhteinen kehitysprojekti, ja hioa ne toimintaan. Näin saataisiin onnistumisen elämyksiä ja kokemusta siitä, miten osa-alueita voitaisiin oikeasti kehittää, asettaa tavoitteita ja onnistua niissä. Opiskelijajengi tuntui myös antavan potkua kaikissa ryhmissä mihin porukkaa riitti, ja hyviä konkreettisia ideoita kuten vaihtariyhteistyön lisääminen, didaktisten kokonaisuuksien paketoiminen yhteisiksi kokonaisuuksiksi ja opiskelijoiden ottamisen mukaan laajemmin kurssien kehittämiseen saatiin tuotua esiin ja vielä positiivisen vastaanoton kera - toivottavasti tämä tarkoittaa että näitä opiskelijalähtöisiä esityksiä saadaan vielä eteenpäin ilman aivan mahdotonta vääntämistä.
Korpilammesta jäi pakollisista seminaarikuvioista huolimatta hyvä fiilis. Pieni ja pippurinen opiskelijapoppoo näki vaivaa saadakseen äänensä kuuluviin ja tekikin sen, ja hyviä, radikaalisti tilannetta parempaan muuttavia ajatuksia saatiin tislattua vihdoin edes muutamia esiin. Seuraavaksi pitää olla tarkkana että asioita myös toteutetaan.
--
Antti
