Helsingin sydämellisin filosofi Tuomas Nevanlinna ärähtää Hesarin kolumnissaan keskusta-ajattelusta. Kolumnin aiheena ovat yhdysvaltalaiset sankarit ja radikaalin leima.
Nevanlinnaa lukiessa tuli silti enemmän päivää polttavat aiheet mieleen - "ääripäitä" varotaan nykyään jopa keskusteltaessa uudesta yliopistolaista. Miksi keskusta-ajattelu on niin juurtunut historiallisesti muutosvoimaisiin ryhmiin, kuten opiskelijoihin ja keskiluokkaan? Jälkimmäinen oli sitä huumoria.
--
Joona-Hermanni
Niin.
VastaaPoistaSuomalainen mentaliteetti on sellainen, että kumarrellaan vähän joka suuntaan ettei vaan vaikuttaisi siltä, että on mielipide, joka saattaisi loukata jotakuta.
Yleensä tavoite on saavuttaa jonkinlainen vastakkaisten mielipiteiden synteesi, jossa jokainen on joutunut luopumaan jostakin omasta vaatimuksestaan. Lopputuloksena on möykky joka ei liiku suuntaan eikä toiseen koska sitä vetää joka ilmansuuntaan pienet, mutta yhtä suuret vastakkaiset voimat.
Kappas. Vähän kuin koulujärjestelmämme.
Nevanlinnan (ja myös oma) pointti on siinä, että tuo "tasapuolinen" kumartelu eli keskusta-ajattelu on sellaisenaan kannanotto ja nykyistä valtaa vahvistava. Suomalainen keskustamentaliteetti on kuitenkin ajanut lakeihin asti kolmantena maailmassa naisten äänioikeuden ja kansainvälisesti kummaksutun, kaikille avoimen ja yhteisen koulujärjestelmän.
VastaaPoistaAsiat eivät parane toisaalta, toisaalta-retoriikalla.