Reissussa tulee kelailtua kaikenlaista. Alku on pientä ja noh, itsekästä. Miksi mun tentti meni niin päin helvettiä, miksi musta tuntuu että mulla on liian vähän rahaa, miksi mun huoneessa ei ole vieläkään kivoja verhoja. Pikkuhiljaa sitä alkaa katsella ympärilleen. Miksi tolla naisella ei ole sormia, miksi tossa asunnossa ei ole kunnolla edes seiniä, miksi toi lapsi on noin hiton likainen. Ja miksi musta tuntuu siltä, että kaikki on silti edes jossain määrin hyvin?
Reissukaveri sanoi (ainakin omasta mielestäni) aika hyvin: lapsista näkee, missä mennään. Jos pikkuihmisillä on kivaa, ei asiat voi olla ihan totaalisen huonosti.
Muulloinkin kun kuvia ottaessa ja meistä tietoisina, jossain päin maailmaa lapsilla oli näin kivaa. Kai sillä on edes jotain merkitystä?-Miimu
Peducan varapeejii
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti