Koulutuspoliittinen paneelikeskustelu tiistaina 6.9. Siltavuorenpenkereellä - Jälkipuintia

Tänään Peduca järjesti ensimmäisen, toivottavasti jokavuotisen, kasvatus- ja koulutuspoliittisiin kysymyksiin keskittyvän paneelin. Paneeliin osallistui kahdeksasta eduskuntapuolueesta seitsemän, ja paikalla oli kuusi kansanedustajaa sekä yksi MEPin avustaja.

Keskusteluun oli varattu aikaa puolitoista tuntia. Aika hujahti nopeasti ohi, ja panelisteja olisi kuullut mielellään pidempäänkin. Keskustelu sivusi tuntijakouudistusta, koulujen rahoitusta, opettajien työn arvostusta, hieman myös opettajankoulutusta. Panelistit olivat toisilleen kohteliaita, eikä keskustelu jäänyt vain liirumlaarumiksi. Monissa asioissa panelistit olivat kuitenkin kovinkin samoilla linjoilla. Tästä paneelista teki erityisen kiinnostavan se, että seitsemästä panelistista kuudella oli kokemusta koulussa työskentelystä. Vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto oli sijaistanut yläasteen äidinkielentunteja opiskeluaikoinaan, Kokoomuksen Raija Vahasalo on toiminut mm. rehtorina ja Perussuomalaisten Pekka Sinisalo on ollut erityisluokanopettaja Itä-Helsingissä. Vahasalo sekä SDP:n Tuula Peltonen (niinikään erityisluokanopettaja) olivat myös mukana uutta tuntijakoa suunnitelleessa työryhmässä. KD:n Sari Palm sekä Keskustan Mirja Vehkasalo olivat molemmat luokanopettajia. Lisäksi paneeliin osallistui RKP:sta entinen ministeri, juristin koulutuksen saanut Astrid Thors.

Paneeli herätti monia ajatuksia, päälimmäisenä kuitenkin jäin pohtimaan paneelin osanottajamäärää. Paneeliin oli kutsuttu kaikki käyttäytymistieteellisen tiedekunnan opiskelijat, ja tapahtumaa oli rummutettu etenkin Peducalaisille usein sähköpostein. Penkit täyttyivät ihan mukavasti, kuitenkin auditorio ykkösessä oli myös paljon tyhjää tilaa, lisääkin ihmisiä olisi mahtunut.

Opiskelijan elämä on toki usein kiireistä, luennot saattavat puuduttaa ja tenttiinluku syö voimia muilta aktiviteeteilta. Nyt elettiin kuitenkin vasta ensimmäistä viikkoa yliopistolla, ja ainakin allekirjoittaneella on luentoja ollut vasta kaksi kahden päivän aikana. Syksyn myötä kiire kasvaa, ja minusta tapahtuman järjestäminen ensimmäisellä opiskeluviikolla on ihan paikallaan.

Omasta mielestäni tulevien kasvatustieteilijöiden ja luokanopettajien pitäisi olla oppiaineemme kasvatustieteen lisäksi kiinnostuneita myös siitä, mitä poliittisella kentällä tapahtuu. Koulu ei ole tyhjiössä, ja poliittisilla päätöksillä vaikutetaan mm. siihen, saavatko koulut tulevaisuudessa enemmän vai vähemmän rahaa, ja siihen, mitä aineita koulussa opetetaan. Nämä ihmiset päättävät siis siitä, millaisessa paikassa me valmistuttuamme työskentelemme! Minua ainakin kiinnostaa se asia aikas helveltin paljon.

Kuten sanoin, tapahtumassa oli mukana mukavasti ihmisiä, ja ymmärrän kyllä hyvinkin, että joskus oma vapaa-aika on kultaakin kalliimpaa. Harmittelen vain kaikkien teidän puolesta, jotka ette päässeet osallistumaan, sen verran kiinnostava ja kiva tapahtuma oli kyseessä :)

/annis