--
Antti
Yliopistolain uudistus uhkaa yliopistojen autonomiaa (HS 10.12.2008)
Yliopistolakiuudistusta koskevat yliopistojen lausunnot on jätetty opetusministeriölle. Sivistyspoliittisen valiokunnan on määrä tarkastella ehdotusta vielä joulukuussa, ja hallitus antanee lakiesityksen eduskunnalle ensi vuoden helmikuussa.
Lakiehdotus sisältää monia yliopistolaitosta oleellisesti muuttavia uudistuksia, joista ehkä huolestuttavimmat liittyvät yliopiston hallituksen kokoonpanoon ja rehtorin kelpoisuusvaatimuksiin. Puolet hallituksen jäsenistä tulee olla ulkopuolisia, jotka edustavat yhteiskuntaelämän ja tieteiden sekä taiteiden asiantuntemusta. Hallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja valitaan ulkopuolisten jäsenten keskuudesta.
Hallitus valitsee rehtorin. Rehtorin ei tarvitse enää olla professori, vaan tohtorin tutkinto riittää. Sen lisäksi häneltä edellytetään rehtorin tehtävien hoitamiseksi tarvittavaa kykyä ja ammattitaitoa sekä käytännössä osoitettua hyvää johtamistaitoa. Lisäksi yliopistolle valitaan kolme ulkopuolista valtuutettua.
Vaikka lakiehdotuksessa puhutaan yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen autonomian lisäämisestä, mainitut lainkohdat siirtäisivät huomattavassa määrin valtaa yliopiston sisäisiltä ryhmiltä ulkopuolisille. Näin asiantuntijaorganisaation johdossa vähennettäisiin asiantuntemuksen osuutta, sillä ulkopuoliset jäsenet eivät voi edustaa sellaista substanssiosaamista, jota yliopistossa toimivalla professorilla, tutkijalla ja opettajalla on.
Ulkopuolisten jäsenten keskeinen osuus johtaa auttamattomasti yliopistoille vieraan "asiantuntemuksen" painoarvon lisääntymiseen sen hallinnossa. Siten yliopistojen tieteellinen ja opetuksellinen autonomia vähenee.
Erityisesti hallituksen puheenjohtajan valinta yliopiston ulkopuolisten joukosta - yhdistyneenä rehtorin nykyistä heikompaan asemaan - voi johtaa yliopistolle vieraiden, erityisesti yritysmaailmasta peräisin olevien käytäntöjen lisääntyvään suosimiseen. Yrityksen ja yliopiston tavoitteet ovat kuitenkin kovin erilaisia. Jos yliopistoa pyritään johtamaan kuin yritystä, tulemme näkemään yliopistojen toimintaa haittaavia rahapohjaisen ideologian ja tieteellisen ajattelun yhteentörmäyksiä, jotka todennäköisesti johtavat jälkimmäisen tappioon.
Suomalaisessa yliopistopolitiikassa on jo jonkin aikaa suosittu yritysmaailman oppeja. Tulokset eivät ole vakuuttavia. Yliopistolakiehdotus jatkaa tällä linjalla, joka perustuu uskoon yrityksille ominaisen voitontavoittelu- ja tehokkuusmotiivin yleisestä pätevyydestä.
Talouskriisin aiheuttamat maailmalaajuiset ongelmat ovat havahduttava esimerkki siitä, että tämän ajattelun äärimmäiset sovellukset eivät toimi edes yritys- ja rahoitusmaailmassa. Joutuukin kysymään, mitä on se ulkopuolelta tuleva ylivoimainen osaaminen, joka aidosti hyödyttäisi uutta tietoa ja sivistystä tuottavia yliopistoja.
PEKKA PIHLANTO
emeritusprofessori
Turku
Yliopistolain uudistus uhkaa yliopistojen autonomiaa (HS 10.12.2008)
Yliopistolakiuudistusta koskevat yliopistojen lausunnot on jätetty opetusministeriölle. Sivistyspoliittisen valiokunnan on määrä tarkastella ehdotusta vielä joulukuussa, ja hallitus antanee lakiesityksen eduskunnalle ensi vuoden helmikuussa.
Lakiehdotus sisältää monia yliopistolaitosta oleellisesti muuttavia uudistuksia, joista ehkä huolestuttavimmat liittyvät yliopiston hallituksen kokoonpanoon ja rehtorin kelpoisuusvaatimuksiin. Puolet hallituksen jäsenistä tulee olla ulkopuolisia, jotka edustavat yhteiskuntaelämän ja tieteiden sekä taiteiden asiantuntemusta. Hallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja valitaan ulkopuolisten jäsenten keskuudesta.
Hallitus valitsee rehtorin. Rehtorin ei tarvitse enää olla professori, vaan tohtorin tutkinto riittää. Sen lisäksi häneltä edellytetään rehtorin tehtävien hoitamiseksi tarvittavaa kykyä ja ammattitaitoa sekä käytännössä osoitettua hyvää johtamistaitoa. Lisäksi yliopistolle valitaan kolme ulkopuolista valtuutettua.
Vaikka lakiehdotuksessa puhutaan yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen autonomian lisäämisestä, mainitut lainkohdat siirtäisivät huomattavassa määrin valtaa yliopiston sisäisiltä ryhmiltä ulkopuolisille. Näin asiantuntijaorganisaation johdossa vähennettäisiin asiantuntemuksen osuutta, sillä ulkopuoliset jäsenet eivät voi edustaa sellaista substanssiosaamista, jota yliopistossa toimivalla professorilla, tutkijalla ja opettajalla on.
Ulkopuolisten jäsenten keskeinen osuus johtaa auttamattomasti yliopistoille vieraan "asiantuntemuksen" painoarvon lisääntymiseen sen hallinnossa. Siten yliopistojen tieteellinen ja opetuksellinen autonomia vähenee.
Erityisesti hallituksen puheenjohtajan valinta yliopiston ulkopuolisten joukosta - yhdistyneenä rehtorin nykyistä heikompaan asemaan - voi johtaa yliopistolle vieraiden, erityisesti yritysmaailmasta peräisin olevien käytäntöjen lisääntyvään suosimiseen. Yrityksen ja yliopiston tavoitteet ovat kuitenkin kovin erilaisia. Jos yliopistoa pyritään johtamaan kuin yritystä, tulemme näkemään yliopistojen toimintaa haittaavia rahapohjaisen ideologian ja tieteellisen ajattelun yhteentörmäyksiä, jotka todennäköisesti johtavat jälkimmäisen tappioon.
Suomalaisessa yliopistopolitiikassa on jo jonkin aikaa suosittu yritysmaailman oppeja. Tulokset eivät ole vakuuttavia. Yliopistolakiehdotus jatkaa tällä linjalla, joka perustuu uskoon yrityksille ominaisen voitontavoittelu- ja tehokkuusmotiivin yleisestä pätevyydestä.
Talouskriisin aiheuttamat maailmalaajuiset ongelmat ovat havahduttava esimerkki siitä, että tämän ajattelun äärimmäiset sovellukset eivät toimi edes yritys- ja rahoitusmaailmassa. Joutuukin kysymään, mitä on se ulkopuolelta tuleva ylivoimainen osaaminen, joka aidosti hyödyttäisi uutta tietoa ja sivistystä tuottavia yliopistoja.
PEKKA PIHLANTO
emeritusprofessori
Turku
Herra emeritusprofessori lausuu asiaa! Näinköhän me kiltit opiskelijat tarvitsemme eläköityneitä akateemikkoja nostamaan asiat esiin. Opiskelijoille 50% päätösvallasta, ja ulkopuolinen kontrolli minimiin – mun resepti kivaan yliopistoon.
VastaaPoistaYliopistouudistus on monipiippuinen asia ja samaa mieltä olen Joonan ja Antin kanssa siitä, että uudistus runnotaan liian nopealla tahdilla läpi.
VastaaPoistaTämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että myös meidän tiedekunnassamme pitää päättää minkälaisella laitoskokoonpanolla tiedekunta jatkaa(vai jatkaako se laitoksettomana), ennen kuin tiedämme miten rahoitus varsinaisesti jakautuu esim. laitosten yhdistyessä.
Tämä on selkeä ongelma.
Täytyy kuitenkin myös muistaa ettei tämänhetinen yliopistouudistus ole suinkaan suomen historian ainoa, eikä varmasti viimeinen. Mitä tahansa sen seurauksena päätetään, se ei ole ikuisesti kiveen hakattu fakta.
Itse olen myös huolissani opiskelijaedustuksen säilymisestä, erityisesti siinä tapauksessa jos hallinto keskitetään ainoastaan tiedekuntaneuvostolle. (eli käytännössä laitokseton malli).
Kuitenkin opiskelijoiden 50% päätösvalta on mielestäni kaunis idea, mutta se vaatisi myös hieman enemmän opiskelijoiden kiinnostusta istua yliopiston luottamustehtävissä. Tällä hetkellä meidän tiedekuntamme opiskelija-edustajilta välittyy ikävä kyllä kuva, ettei edes nykyiseen kolmikanta- malliin ole tunkua opiskelijoiden toimesta..
Toisaalta jokainen vuosi on erilainen ja olen hyvin toiveikas sen suhteen , että opiskelijat seuraavat yhä enemmän koulutuspolitiikkaa ja erityisesti niitä alueita jotka ovat heitä itseään lähellä.
Ja nykyinen yliopistouudistus koskee meitä jokaista ja tulee vaikuttamaan joka ikisen opiskelijan elämään tavalla tai toisella.
Rauhaa ja vaikuttamista :)
Jees, olen satasella samaa mieltä Joona-Hermannin ja Ernan kanssa. Vauhti on liian kova, opiskelijoita ei kuunnella. Onneksi lakia ei ole vielä sentään lyöty lukkoon, koko roskasta on eduskunnan äänestyskin vasta keväällä. Vaikka Matti "sankari" Vanhanen onkin sanonut ettei keskeneräisistä asioista saa keskustella ja ettei jälkeenpäin saa valittaa niin todellisuudessa aina voidaan vaikuttaa ja aina voidaan sanoa omat huolenaiheet ääneen. Nyt vaan ääntä kuuluviin ja vaatimuksia pöytään - siitä syntyy sitä oikeasti vakavasti otettavaa osapuolta päätöksentekoon!
VastaaPoista