Gazan puolesta

Tekstiviesti ja Facebook-kutsu saapuvat puhelimeeni lähes samanaikaisesti. Kiasman edessä kokoonnutaan klo 17, ja siitä jatketaan suurlähetystölle. Pääsen töistä vähän myöhässä ja hukkaan ihmisjoukon, mutta poliisit toimivat leivänmuruina ja saan mieltä ilmaisevan joukon kiinni.

Paikalle on saatu useita satoja ihmisiä, vain yhdessä illassa! On bookissa näköjään jotain hyvääkin. Iskulauseet soivat, ja joukosta löytää vanhoja tuttuja. Hyvä tekemisen fiilis täyttää muuten jäisen olemukseni. Spontaania kansainvälistä yhteisöllisyyttä, ilman taka-ajatuksia – sodan lopettamiseksi. Voiko kävelemällä vaikuttaa? Israelin lähetystö sulki ovensa illaksi, ja osallistuin muutenkin kuin kuluttamalla. On sekin jotain.

––
Joona-Hermanni

Musta tuntuu - yliopistouudistus

Näin vuoden päätteeksi halusin nostaa vielä kerran aiheeksi yliopistouudistuksen aiheuttamat rakenneuudistukset tiedekunnassamme. Jos ensimmäisen lauseen jälkeen alkaa otsasuoni nykiä, olet todennäköisesti istunut kanssani useat tiedekunnan , opiskelijoiden ja henkilökunnan " keskustelutilaisuudet" ,jotka ovat kerta toisensa jälkeen melko samanlaisia. Jos et ole, kerron nyt miksi otsasuoni nykii.

Keskustelutilaisuudet lähtevät aina siitä, mikä on yliopistouudistus. Prosessin etenemisen päivittäminen on toki tärkeätä, mutta onko tosiaan tarpeellista käydä läpi joka kerta uudistuksen lähtökohdat ja sen sisältö tilaisuuksissa ,joiden tarkoitus on tarkastella eri laitosrakennevaihtoehtoja ja oikeasti edetä niiden kanssa? Uudistuksen pääkohdat ovat kaikkien nähtävillä esimerkiksi almassa, opetusministeriön sivuilla ja lukuisissa muissa foorumeissa. Näiden lisäksi on ollut erilaisia tilaisuuksia jotka on otsikoitu " mikä on yliopistouudistus" joissa voi käydä tutustumassa siihen , mitä uudistus sisältää.

Toiseksi, tiedekuntamme rakennetta koskevaa keskustelua käydään yksilötason mielipiteillä, eikä argumentaatio näin ollen perustu yhteenkään tutkimukseen eri vaihtoehtojen toimivuudesta. Minusta on kummallista , että tiedekunnassamme , jossa on monia päteviä organisaatiotutkijoita, ei ole käsittääkseni perustettu minkäänlaista työryhmää edes kartoittamaan eri mallien plussia ja miinuksia (eli soveltuvuutta tiedekuntaamme).

En suinkaan tarkoita tällä sitä, että tietty malli tulisi hyväksyä pelkästään jonkun työryhmän selvityksen perusteella, mutta ilman tutkimukseen pohjaavaa tietoa näyttää siltä kuin keskustelu rakentuu tyyliin " meidän laitokselle parasta " ja " mun fiilis on tällainen". Jokainen siis tuijottaa omaa napaansa, eikä keskustelu perustu muuhun kuin fiilikseen ja joihinkin laitosten tunnuslukuihin.

Tutkimusta/ selvitystä on tietysti hankala tehdä monestakin syystä. Emme tiedä vielä johtosääntöä, tutkimukseen pitäisi vapauttaa tiedekunnan tasolla resursseja ja johtopäätökset olisivat aina jostain näkökulmasta (taloudellinen, hallinnollinen, sisällöllinen) käsin rakennettuja. Ja lisäksi on hirveä kiire.

On kuitenkin kummallista , että tiedekunnan johto painottaa keskustelutilaisuuksissa organisaatiouudistuksen pohdinnan tärkeyttä, mutta ei käytännössä priorisoi sitä esimerkiksi asettamalla tutkimusryhmää. Eikö tiedekuntamme perustukaan tutkimuselliseen tietoon?

Nämä pohdinnat syntyivät AKK:n kopojaoksen keskusteluissa, joten kannatan vahvasti kriittistä keskustelua opiskelijoiden välillä myös tiedekuntamme toimintakulttuuria kohtaan. Siihen ei tarvitse välttämättä mitään jaosta, nykäise vain opiskelukaveria hihasta ja uhraa pohdinnalle muutama minuutti tai käy keskustelutilaisuuksissa.Ensi vuonna niitä on varmasti tulossa lisää.

Tämä oli viimeinen avatuminen koulutuspolitiikasta tältä vuodelta.Ensi vuonna lisää uudella energialla :) Kiitos kun jaksoit lukea ja rauhallista joulua !

Erna

Uudet, upeat nettisivut kaikille. Projekti etenee!

Peducan nettisivut ovat uudistamisen tarpeessa, hikiset varpaat ovat vartioineet ainejärjestömme graafista koukkua jo liian kauan. Uudet sivut siis... Mitä tilalle? 

Sivut on näyttävä kaikilla, käyttöjärjestelmään katsomatta (Mac, Ikkunat, Linux). Ulkoasu on hiottava nätiksi, muttei liian – käytettävyys ja turvan tunne ennen kaikkea. Opiskelijoiden järjestön sivut avaavat mahdollisuuksia. Meitä eivät rajoita perinteikkäät nettisivuraamit, koska teemme sivut opiskelijoille – kävijät osaavat jo internetin kieliopin, ja tämän takia sivustolla voi vähän leikitellä sekoittamatta pakkaa. 

Millaista sivujen vääntäminen on? Jatkuvaa ja paskamaista testaamista. Microsoftin Internet Explorer ei noudata alan standardeja, ja sillä testaaminen on aina pelonsekaista odotusta. Vilpitön pyyntö: vaihtakaa Firefoxiin, Chromeen tai Safariin. Projekti kuitenkin etenee, ja mm. etusivulle on luotu tie onneen. Tammikuussa avataan rytinällä!  

--

Joona-Hermanni

Sokla joulun vietossa. Nyt jo?

Järkytys. Ovet soklan puolelle ovat lukossa. Mitä ihmettä? En pääse katsomaan tenttituloksiani. Iik. Miten pystyn elämään tässä jännityksessä tammikuuhun asti?

Eikä täällä ole enää ketään missään. Paitsi Petteri Hansen, joka on kasvattanut joulupukin parran. Fukseja taas näkyy enemmänkin. Ne kai eivät tiedä, että periodi päättyi jo. No onhan meitä muitakin. Satunnaisesti muutama hallituslainen hiippailee vielä käytävillä vastaan.

Oliviassakin on rauhallista ja joka päivä ruoaksi joulupuuroa. Olen ehkä sattumalta sitä joka arkipäivä syönytkin. Tänään fuksit hihittelivät, että riisipuuro on muumin lihaa. Huoh.

Jotenkin ihanaa ja samalla kuitenkin kauhistuttavaa: ei joulu vielä tulla saa. Minulla on kesken muutama raportti ja essee ja....

Kampus siis hiljenee joulun viettoon. Sen tietää jo monesta merkistä. Malttaisikohan sitä itsekin kohta?

--
Emma

AKTI metrossa

Peducan bile-elin AKTI paketoi syksyn tunnelmat metroon ja levyraadin ja rok'n'rollin maestro Olli laittoi White Stripesin soimaan. Joulupukki jakoi karkkia, metron kiiltävät tangot rakkautta. Metron lähdettyä kääntöraiteelle jäähdyttelemään elämänsä kyydistä suunnattiin korkkaamaan Kampin uutta opiskelijatemppeliä, taatuin tuloksin. Kuvareportaasia luvassa, kuumat tunnelmat ikuistettuna vuoden 2009 ensimmäisessä Peducalehdessä.

--

Antti

Vieraskynä: Pekka Pihlanto

Uusi yliopistolaki nykymuodossaan on Suuri Kusetus, vastuuttoman talousideologian vaarallinen suurprojekti. Sen vaikutukset ovat haitallisia lähes kaikilla kuviteltavissa olevilla sektoreilla, erityisesti opiskelijoille - tämä laki määrittelee käytännössä loppuelämäksemme suomalaisen koulutuksen suuntaviivat. Parikymppiselle ihmisenalulle tämä tarkoittaa puolta vuosisataa katumusta liiasta luottavaisuudesta ja kykenemättömyydestä kriittiseen ajatteluun ja toimintaan. Toiminnan ja kannanottamisen aika on koittanut, taloustieteen emeritusprofessori Pekka Pihlanto näyttää mallia.

--

Antti

Yliopistolain uudistus uhkaa yliopistojen autonomiaa (HS 10.12.2008)

Yliopistolakiuudistusta koskevat yliopistojen lausunnot on jätetty opetusministeriölle. Sivistyspoliittisen valiokunnan on määrä tarkastella ehdotusta vielä joulukuussa, ja hallitus antanee lakiesityksen eduskunnalle ensi vuoden helmikuussa.
Lakiehdotus sisältää monia yliopistolaitosta oleellisesti muuttavia uudistuksia, joista ehkä huolestuttavimmat liittyvät yliopiston hallituksen kokoonpanoon ja rehtorin kelpoisuusvaatimuksiin. Puolet hallituksen jäsenistä tulee olla ulkopuolisia, jotka edustavat yhteiskuntaelämän ja tieteiden sekä taiteiden asiantuntemusta. Hallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja valitaan ulkopuolisten jäsenten keskuudesta.

Hallitus valitsee rehtorin. Rehtorin ei tarvitse enää olla professori, vaan tohtorin tutkinto riittää. Sen lisäksi häneltä edellytetään rehtorin tehtävien hoitamiseksi tarvittavaa kykyä ja ammattitaitoa sekä käytännössä osoitettua hyvää johtamistaitoa. Lisäksi yliopistolle valitaan kolme ulkopuolista valtuutettua.

Vaikka lakiehdotuksessa puhutaan yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen autonomian lisäämisestä, mainitut lainkohdat siirtäisivät huomattavassa määrin valtaa yliopiston sisäisiltä ryhmiltä ulkopuolisille. Näin asiantuntijaorganisaation johdossa vähennettäisiin asiantuntemuksen osuutta, sillä ulkopuoliset jäsenet eivät voi edustaa sellaista substanssiosaamista, jota yliopistossa toimivalla professorilla, tutkijalla ja opettajalla on.

Ulkopuolisten jäsenten keskeinen osuus johtaa auttamattomasti yliopistoille vieraan "asiantuntemuksen" painoarvon lisääntymiseen sen hallinnossa. Siten yliopistojen tieteellinen ja opetuksellinen autonomia vähenee.

Erityisesti hallituksen puheenjohtajan valinta yliopiston ulkopuolisten joukosta - yhdistyneenä rehtorin nykyistä heikompaan asemaan - voi johtaa yliopistolle vieraiden, erityisesti yritysmaailmasta peräisin olevien käytäntöjen lisääntyvään suosimiseen. Yrityksen ja yliopiston tavoitteet ovat kuitenkin kovin erilaisia. Jos yliopistoa pyritään johtamaan kuin yritystä, tulemme näkemään yliopistojen toimintaa haittaavia rahapohjaisen ideologian ja tieteellisen ajattelun yhteentörmäyksiä, jotka todennäköisesti johtavat jälkimmäisen tappioon.

Suomalaisessa yliopistopolitiikassa on jo jonkin aikaa suosittu yritysmaailman oppeja. Tulokset eivät ole vakuuttavia. Yliopistolakiehdotus jatkaa tällä linjalla, joka perustuu uskoon yrityksille ominaisen voitontavoittelu- ja tehokkuusmotiivin yleisestä pätevyydestä.

Talouskriisin aiheuttamat maailmalaajuiset ongelmat ovat havahduttava esimerkki siitä, että tämän ajattelun äärimmäiset sovellukset eivät toimi edes yritys- ja rahoitusmaailmassa. Joutuukin kysymään, mitä on se ulkopuolelta tuleva ylivoimainen osaaminen, joka aidosti hyödyttäisi uutta tietoa ja sivistystä tuottavia yliopistoja.

PEKKA PIHLANTO
emeritusprofessori
Turku

Turun Koulu ja Itella Oy – yritysten aatelia

Vietimme Kasvatustieteen päivien cocktailien jatkot Koulussa. Paljon tuopinalusia, koustereita. Visuaalinen flow vei mukanaan, ja näytimme taikkilaisten kanssa maailmalle tussin ja pahvialusen voimin. Sain juuri mailin.

"Postivirkailijan ilme oli näkemisen arvoinen kun se löysi sun kirjoittaman tuopinalusen sieltä lokerikosta."

Postin byrokratia oli toimittanut oranssiin laatikkoon sujauttamani kousterin raapustamaani osoitteeseen, saapumisilmoituksen kera – veloituksetta. Diilaakohan tämä sama virkailija joulukuusia? 

--

Joona-Hermanni

Vuosi 2008 lähestyy loppuaan..

Ihan kohta vuosi pulkassa. Kuitenkin tuntuu, että vielä on miljoona juttua tekemättä. Tää on samalla tällanen pieni mainos kaikille. Heh. Eli ens tiistaina Olli pitää meille Leet-tunnin kumpulassa 15-16. Kannattaa tulla kattoo mitä ihmettä se Leet on. :)

Sitten hei, taas on vikat metrobileet tulossa! Viikon päästä perjantaina päästään oranssiin matoon juhlimaan ja jatkot on mahdollisesti luvassa ihan uudessa paikassa. Katotaan mitä akti saa aikaan. Menestys siis taattu.

Ja ööö, vielä on vika kokous 16.12. Viinitarjoilu ja joulufiilistely. Mulle aika haikee paikka, kun on vika kokouksen veto tiedossa. Just kun siihen on alkanu pikkusen tottuu.

Koulutuspoliittisella-sektorilla pysytään tarkkoina koko ajan ja otetaan kantaa tarvittaessa vielä ennen joulua. Siis nimenomaan laitosten rakenteen muuttumisesta.

Mutta tässä pientä päivitystä ja omien ajatusten ulkoistamista.

-janica-

Valitut palat esittää: Kasvatusseminaari siltiksellä

Part 1: Autonkatsastusta ja päivä pupujussina

Parin päivän flunssailun jälkeen maailma tervehtii ulosastumistani helvetillisellä räntäsateella. Pikapikaa bussiin ja siltikselle, ohjelmassa tänään: "Kasvatus, koulutus, sukupuoli ja erot" -seminaari äspee kympissä kuuman veden ja kurkkupastillien voimalla.

Aluksi entinen peducalainen Pirkko Hynninen kertoo nopeat kuulumiset kasvatustieteen päiviltä, joilla pidettiin koulutuksen sukupuolittumiselle omistettu esiseminaari päivää ennen Peducan tiimin saapumista paikalle. Länsimainen tieteellinen optimismi otti kuulemma lukua: sukupuolesta oli mahdollista heittää ristiriitaisia mutta tieteellisesti päteviä päätelmiä. Emme ole enää Kansasissa. Hienoa!

Elina Lahelma esittelee päivän ohjelman, ja kertoo parikymmentä vuotta jatkuneen naistutkimuksen projektin elävän ja voivan hyvin Helsingin Yliopistolla. Tästä huolimatta aihe kohtaa jatkuvasti vastustusta ja väheksyntää eri tahoilta - viimeksi tiedekuntamme hakiessa yliopistolta väliaikaisen professuurin rahoitusta, joka tiedekuntaneuvoston antamasta hyväksyvästä vaikutelmasta huolimatta haettiin aivotutkimukselle (joka tosin sai juuri kaksi vuotta sitten professuurin). Eroista saa puhua, mutta sukupuolieroissa tuntuu olevan jotain extrasti vaikeaa osalle meistä.

Sirpa Lappalainen pistää pakettiin oman tutkimuksensa tuloksia ammatillisessa koulutuksessa olevista nuorista. Ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmasta saadaan klassinen lainaus tasa-arvon asemasta: "Koulutuksen tulee edistää demokratiaa, miesten ja naisten tasa-arvoa kaikilla yhteiskunnan aloilla ja yleistä tasa-arvoa työelämässä ja yhteiskunnassa". Muistiin hyvä tutkimusaihe: miten ammatillisen koulutuksen tasa-arvo ops toteutuu autonkatsastajien puheissa asiakkaille. Oli taas miesautoilija ratissa?

Ja miksi muuten miehelle naisvaltaiselle alalle meneminen nähdään usein etuna (luokanopettajaukot tietävät mistä puhun), mutta kun nainen eksyy miesvaltaiselle alalle niin luvassa on lasikattoja ja itsensä todistelua kerta kerran jälkeen. Tässä vaiheessa on muuten selvää että seminaariin kannatti tulla, irtoläppää sukupuolittuneista käytänteistä ja ahaa-elämyksiä niiden tajuamisesta tippuu puhujilta jatkuvasti. Tuore esimerkki erään pääkaupunkiseudun sanomalehden pääkirjoituksesta jossa puitiin äidinkielen opetuksen muuttamisesta innostamaan paremmin poikia. "'Mukavimmat lomamuistoni' ja 'Päivä pupujussina' eivät aiheina poikia innosta" (HS 2.12.2008). Tyttöjä nämä aiheet luonnollisesti kiinnostavat ihan sikana, ja pojille tarjotaan yllättävästi tekniikkaan ja urheiluun liittyviä aiheita (arvaattekin jo keitä nämä aiheet eivät pääkirjoituksen laatijan mielestä kiinnosta). Loskan ja kiireen täyttämässä joulukuussa "mukavimmat lomamuistoni" kuulostaa kyllä aika houkuttelevalta... Nyt kahvia ja pullaa, sponsorina käyttäytymistieteellinen tiedekunta.

Part 2: EU-tykitystä

Tasa-arvotyön yhteiskunnallisesta roolista pistää tauon jälkeen kovaa materiaalia pöytään Kristiina Brunila, joka erittelee tutkimustuloksiaan EU:n rahoittamista tasa-arvoprojekteista 1990- ja 2000-luvuilta. Projekteja on ollut satoja, ehkä tuhansia, ja määrä kasvaa jatkuvasti. Projektit ovat suuntautuneet massiivisella painotuksella tyttöjen/naisten rekrytoimiseen teknisiin aloihin, ja liki poikkeuksetta projektien avoimena tai vähän peitellympänä tehtävänä on ollut EU-johtoisen tehokkuuskapitalismin legitimoiminen tasa-arvopuheen avulla. Pian projektikritiikin jälkeen Brunila ehdottaa luontevasti naistutkimukselle omistetun projektin aloittamista, tähtäimessä huippututkimus ja naistutkimuksen professuuri. Kuulostaa hyvältä.

Toinen mielenkiintoinen pointti on tyttöuhasta puhuminen - naiset menevät miesten ohi ja ovat päässeet tai pääsemässä niskan päälle. Tämä vaikka lukuisista tutkimuksista huolimatta ei väitteelle oikein tunnu löytyvän perusteita. Se mikä valitaan ja koetaan uhaksi on äärimmäisen mielenkiintoista. Terroristit, pedofiilit, naiset? Nyt tarkkana ihmiset. Kuitataan tältä päivältä ja siirrytään afterpartytarjoilujen tuttuun ja turvalliseen maailmaan.

--
Antti

Uuden hallituksen epävirallinen fiilistelytapaaminen

Sinä, joka olit paikalla 1.12 kauemmin kuin esimerkiksi minä, joka poikkesin vain mutustamaan tuorejuustolla siveltyä iltapalaleipää, voisit lahjoittaa hetken kallisarvoista aikaasi ja kirjoittaa mikä olo sinulle jäi kokoontumisesta :)

emma

Joulufiilistelyä

Hei rakkaani!


Mieltäni lämmitti tänään iloinen yllätys kotoa lähtiessäni:
rappuumme on ilmestynyt söpöillä
(sellaisilla siroilla, ei yliampuvan isoilla)
jouluvaloilla koristeltu joulukuusi! Toivoisin tietäväni ketä saan
kiittää tästä päiväni pelastuksesta.
Ensimmäisen kerran tänä vuonna tunnistin vihjeitä
joulumielestä jopa niin suurissa määrin,
että oli pakko hakea kaupasta glögiä,
kaivaa joulupallot kaapista ja laittaa
Elvis taustalle hymisemään höpsöjä joululauluja.

Nyt eivät edes länsimaisen,

kaupallisen joulun vastustajat saa mielialaani laskemaan:
all I can hear is Elvis <3

Yours truly, Minka

Tervehdys toverini

Tämä blogi on mahtava ajatus ja hieno on myöskin sen toteutus.

Haluaisin ehdottaa, että lehteemme tulisi oma sarjakuva. Itse olen jo tehnyt yhden hauska tilannekuvan luokkahuoneesta ja raivoavasta oppilaasta. Itseni piirsin tietysti opettajaksi. Kun tämä Juttaeinari vieressäni repii kuviksen työnsä, totean vain ääneen jotakin siihen suuntaan, että oppilas on empiiristen havaintojeni perusteella vielä esioperationaalisessa kuvallisen kehityksen vaiheessa plaaplaaplaa. Jotakin tämän suuntaista siis? Mielipiteitä?

En tiedä vielä mitä seuraava kolumnini käsittelisi, mutta minulla olisi ainakin top3 parhaat mestat listaan oma listani, jos jossain vaiheessa sitä kaivataan :)

Nyt tenttikirjan pariin!

<3Emma