YLE uutisoi Bourdieun hengessä kouluihin levinneen Wilma-rekisterin herättämistä tunnoista. Uutisen ohessa käydään suomalaisen nettikeskustelun peruskuviot läpi, aihe tuntuu kirvoittavan keskustelua. Esimerkkiä kansan syvien rivien tunnoista:
Vasttuta edes jostain!, to klo 08:33Käsittämätöntä, että olemme kasvattaneet sukupolvea, joka edes ajAttelee, ettei oppilaan tyrimisestä pitaisi tulla kotiin tieto. Huh, huh!
Eri viestimissä (ja opettajanhuoneissakin) tuntuu liian usein toistuvan vähän samansuuntainen asenne oppilaisiin kasvattajien suusta kuultuna. Lapsiin ei osata ottaa yhteyttä, ja sitä mitä ei ymmärretä koitetaan hallita entistä kovemmalla kädellä ja kovemmilla asenteilla - noidankehä on valmis. YLE:n uutisjutun ohessa (ja opettajanhuoneissakin) asiaa pallotellaan onneksi useammasta näkökulmasta, kannattaa tsekata. Wilma on selkeästi kuumaa kamaa.
--
Antti
Tämähän ei koske alakoulua, mutta yläkoulun puolella Wilma on todella hyvä keino saattaa tietoa oppilaan tekemisistä vanhemmille. Jos nämä tekemiset eivät ole niin vakavia, että niistä on soitettava kotiin.
VastaaPoistaMyös vanhemmat voivat Wilman kautta ilmoittaa oppilaan hammaslääkärikäynneistä ja muista. Muutenhan nämä asiat hoidettaisiin puhelimitse, mikä tarkoittaa yläkoulun puolella todellakin sitä, että luokanvalvoja istuu kaikki välitunnit ja joskus ruokatunninkin linjan päässä.
Kokemusta tästä on ennen wilman käyttöönottoa.
Joissain kouluissa noudatetaan muuten vieläkin sitä, että wilman lisäksi tiedot täytyy laittaa niihin perusvihkosiin poissaoloista ja muusta sellaisesta. Työmäärä on siis tuplana. Siitä olisi päästävä irti.
Kun nykyään kasvatusvastuuta siirretään yhä enemmän koululle, näkisin wilman olevan hyvä väline asettaa oppilaille rajoja. Tuoda selkeästi esille se, että omista tekemisistä on otettava vastuu. On näitä nähty, jotka kirkkain silmin valehtelevat vanhemmille kaiken mitä koulussa tapahtuu. Pahimmassa tapauksessa vanhemmat uskovat lasta, ei koulun henkilökuntaa. Mutta onneksi monessa tapauksessa vanhemmat ovat kiitelleet, että saavat koulusta tietoa oppilaan todellisesta käyttäytymisestä wilman kautta.
Eri keskustelu on sitten se, merkitäänkö wilmaan se, että oppilas on heittänyt kumilla toista oppilasta pelleilymielessä, vai se, että oppilas on esimerkiksi käyttäytynyt sopimattomasti: kiroillut, paiskonut ovia jne. Vakavammissa tapauksissa tietenkin yhä otetaan kotiin yhteyttä puhelimitse. Pieni keppostelu tuskin päätyy wilmaan. Tämäkin on varmaan sitten opettajakohtaista.
Minä tervehdin wilmaa ilolla, sillä nykyisten resurssien valossa, kodin ja koulun yhteistyötä koko ajan tiivistettäessä, virtuaalinen areena oppilaan asioiden käsittelylle on kätevin.