"Siis näähän on festarit, pääasia on et näkee kavereita."
Uusi päivä, uusi alku. Bernadette Baker, toinen pääluennoitsija, problematisoi maailmankartan poliittisesti ja analysoi opetussunnitelmakäsitteen historiaa. OPS-tutkimuksen lähtökohta on Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikkeen jälkivaiheissa – lapsille välitetty tieto ymmärrettiin poliittiseksi.
PISA otetaan esiin, mutta kohteleeko Baker PISA-ylpeyttämme yhtä lempeästi kuin eilinen kollega? Baker nostaa esimerkiksi Foucaultin historiallisen tiedon argumentit, ja kyseenalaistaa kansainvälisen, vertailevan koulutusmittarin. Kartta esittää lännen, oksidentin maailmakuvaa, jonka historia on maa-alueiden valtaamisessa. Vertailukohta nousee Thaimaasta, missä kartan merkitykset ovat eronneet lännen karttakäytöstä täysin. PISA on kartta, i presume?
Seuraava pointti yllättää ja viehättää. Baker esittää kuurojen tutkimusta, jossa on kuvattu kuurojen yhteiskuntaan sosiaalistamisen vaikeutta. Kuurojen alueajattelu eroaa kuulevien ajattelusta radikaalisti – kuulevien aatteet ja idearakennelmat eivät välity yhtä tehokkaasti (kolonialismi, imperialismi, sosialismi, kapitalismi).
Baker mainitsee ihmeresepteistä, joita suomalaisilta haetaan luokkatoimia observoimalla. PISA-hulluus saa hymähdykset myös luentoyleisöltä. Tiedeyhteisön ja ajattelumme länsikeskeisyyden rinnalle nousee esityksessä myös "orientin" käsityksiä itsestä, ihmisestä ja tiedosta. PISA ajaa lännen tietokäsitystä, ja ajattelurakenteita globaaleiksi arvoiksi. Baker yhdistää PISA:n lännen traditioon nähdä orientin "muuna", vieraana. PISA näyttäytyy luennon aikana pehmeänä, kolonialistisena ja globaalina sivistysprojektina. Suomi on ykkönen.
--
Joona-Hermanni
JAANA RAKASTAN MIGUEL
VastaaPoista