Boom. Aamujuna 7.38. Bon Iver soimaan, ja nukahdus. Nimilappu, hamppukassi, drinkkiliput ja iso pino paperia. Kasvatustieteen päivät käynnistyivät! Aloitusluento noudattaa tuttua kaavaa. Risto Rinne aloitti vauhdikkaalla analyysillä uusliberalistisesta yhteiskuntakehityksestä ja yliopistolakiuudistuksen uhasta sivistysyliopistoihanteelle. Innokkaat taputukset. Heti Rinteen puheenvuoron perään saimme kuulla "pehmeämpää" ja "sovittelevampaa" sävyä vallan sylistä, Erno Lehtiseltä. Uudet tuulet yliopistolla "ovat myös mahdollisuus"! Kohteliasta käsien läpytystä.
Ensimmäinen pääluennoitsija Geoff Whitty (Institute of Education, University of London) toi takaisin Rinteen nostaman talouden näkökulman, kuvaamalla brittikehitystä Thatcherin ajasta nykypäivään. Konservatiivit pyrkivät purkamaan valtiojohtoisen, "vasemmistoprogressiivisen" kasvatuksen opetuslaadun nimissä. Markkinaideologit vaativat kaupankäynnin perusnormit myös koulutusalalle. Lahjakkaiden Special Schooleja rahoitettiin avokätisesti samalla, kun taviskoulujen rahoitusta vähennettiin.
1990-luvulla alkoi keskitetty oppilasarviointi, jonka seurauksena koulut laitettiin paremmuusjärjestykseen – tiedot julkaistiin myös vanhemmille kouluvalinnan helpottamiseksi. Kuulostaako tutulta? Huonoilta kouluilta vietiin rahoitusta tai ne suljettiin, ja koulujärjestelmän eriarvoistuminen oli jo hyvässä vauhdissa. Suurin toivein vaaleilla valitut Blair ja Labourin ritarit lupasivat uuden tien koulutukseen, mutta reformit olivat kuin konservatiivien ohjelmista. Huiput saivat vapauden lähteä lentoon, heikot koulut ja oppilaat jäivät tiukkaan kontrolliin.
Whitty jää pohtimaan, mitä briteissä tapahtuu yksityistämisen jälkeen? Uhkana on keskiluokan pakeneminen julkisen sektorin kouluista, mahdollisuutena sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nouseminen takaisin perusarvoksi koulutukseen – muuallakin kuin virkamiesten puheissa. Pistää miettimään, miten meillä. Suomi alkaa päästä vasta Blairin reformien makuun.
--
Joona-Hermanni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti