Kasvatustieteilijän suunta löytyy arkipäivästä

Opintojen alkuvaihetta yleisessä- ja aikuiskasvatustieteessä leimaa suurimman osan kohdalla tietynlainen epävarmuus. Kasvatustieteen kenttä on valtavan laaja ja ahdistusta lisää koulutuksen luonne. Me kasvatustieteilijät emme valmistu tiettyyn ammattiin, mutta usein joudumme selittämään kerta toisensa jälkeen kuinka meistä ei tule opettajia(ainakaan kaikista).

Kehittäjä, kouluttaja ,konsultti tai koordinaattori (ja nämä ovat vain esimerkkejä lukuisista nimekkeistä) ovat usein epämääräisiä termejä kuvaamaan kasvatustieteilijän tulevaa toimenkuvaa. Termeissä alkaa olla enemmän järkeä jos ne sitoo tietyyn kasvatustieteen alueeseen: oppimisen tutkimukseen, työ-elämän kehittämiseen tai vaikkapa kasvatussosiologiaan. Yhteistä oman näkökulmani mukaan eri alueille on kehittäminen, vallitsevien käytäntöjen analysoiminen ja ihmisten ja ryhmien toiminnan sekä niiden välisen dynamiikan ymmärtäminen.

Törmäsin maisteriopintojen orientoivassa kirjallisuudessa poikkeavasti kirjoitettuun teokseen "kasvatussosiologian teoreetikoita". Kirjassa esitellään kasvatussosiologian "guruja" hieman inhimillisemmästä näkökulmasta, tuoden esille henkilöiden elämänhistorioita. Mielenkiintoiseksi kirjan tekee se, että teoreetikot ovat päätyneet omalle asiantuntijuuden alueellensa ei niinkään koulutuksen, kuin arkipäivän ilmiöiden kautta.

Koulutusta voi käyttää peilinä arkipäivän ongelmakohtien pohtimiseen, mikä taas suuntaa omaa polkua koulutuksen sisällä. Joten suosittelen tarkkailemaan omaa toimintaa myös muilla elämänalueilla kuin koulutuksessa. Kiinnostaako työ-yhteisösi ristiriidat? Höyryätkö yhteiskunnan rakenteellisesta epätasa-arvosta? Mietityttääkö oppimisen erilaisuus eri ryhmillä ja ihmisillä? Vai ehkä joku muu tai näiden synteesi?

Oma alue kasvatustieteestä löytyy kyllä ajan mittaan. Se voi moneen kertaan muokkautua , tarkentua ja vaihtuakin opintojen kuluessa ja tietysti myös opintojen jälkeisessä elämässä. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on nimenomaan sanoa , että vaikka kasvatustieteen kenttä voi aluksi vaikuttaa  tuskaisen laajalta hahmottaa, oma polku löytyy kyllä. Joten kuulostele, haistele ja maistele sitä rauhassa.

- Erna