Kauniita ja vähemmän kauniita sanoja laitosjohtajaehdokkailta

Käyttäytymistieteiden laitoksen johtajaehdokkaiden kuulemistilaisuus päätttyi juuri, OKL:n vastaava on juuri menossa. Mitä tapahtumasta jäi käteen? No, tiedän ehdokkaiden nimet : Laura Hokkanen, Christina Krause ja Jussi Saarinen; kaikki nykyiseltä psykologian laitokselta.

Kaikki suitsuttivat puheenvuoroissaan tasa-arvoa, demokratiaa ja avoimuutta. Mielipiteet jakaantuivat kuitenkin esimerkiksi tulevan laitoksen toimintakulttuurin osalta. Hokkala puolsi ehkä eniten oppiaineneuvostoja ( laitosneuvoston alla toimivat oppiainekohtaiset ryhmät),  Krause penäsi oleellisen tiedon karsimista päätöksenteon informaatiotulvasta ja Saari satsaisi myös pienempiin valmisteleviin ryhmiin demokratian toteutumisen aikaansaajana. Käytännössä kaikki olivat tässäkin valmistelevien työryhmien kannalla. Opiskelijat, muistakaa nämä jos päätöksentekoa aletaan keskittämään ylöspäin.

Tutkimusryhmien rahoitus on toinen kuuma peruna. Kukaan ehdokkaista ei halunnut antaa kongreettisia vastauksia millä kriteereillä tutkimusryhmiä jatkossa arvioidaan (lue:karsitaan) . Tämä jätettiin "yhteisen pohdinnan piiriin "tulevaisuuteen.Kaikki sanoivat kuitenkin, ettei laitosjohtaja tule yksin päätöksiä tekemään. Pienille ja innovatiivisille tutkimusalueet toivottettiin tervertuloa laitoksellemme, mikäli heillä on valmis ulkopuolinen rahoitus. Tilat kyllä kuulemma löytyy.

Kysyimme myös tilaisuudessa (vihdoin saatuamme puheenvuoron aika pitkän ajan huitomisen jälkeen) miten opiskelijoita voisi sitouttaa uuden laitoksen päätöksentekoon ja millaisia kongreettisia toimenpiteitä he olisivat valmiita tekemään. Vastaukset pyörivät palautteenannon ympärillä; opiskelija voi vaikuttaa antamalla palautetta. Opiskelijaedustus haluttiin myös turvata kaikilla hallinnon - ja valmistelevien työryhmien tasoilla, erityisesti opetukseen liittyvissä työryhmissä. Saarinen tosin toi esiin kuinka uusi laitos on tietynlainen palveluntarjoaja opiskelijoille. Kauniit puheet valuvat mielestäni alas kankkulan kaivosta mikäli opiskelijat nähdään asiakkaina eikä osana tiedeyhteisöä. Tätä tietysti yritettiin monelta taholta lievittää lipsahduksen jälkeen, mutta oli asiakas-termistä mitä mieltä tahansa, se ei kuvaa tasavertaista yhteisön jäsentä.

Jatkuvalla syötöllä nousi myös ehdokkaiden ja erityisesti Krausen puheenvuoroissa kuinka vaikea on saada opiskelijoita osallistumaan. Huomautin tilaisuudessa että ongelma on paitsi toimintakulttuuriin , myös kannustimeen liittyvä problematiikka. Henkilökunta istuu työryhmissä työajallaan kun opiskelijat saavat siitä hyvän mielen demokratian edistämisestä. Toivoin uudelle laitokselle käytäntöä, että valmisteleviin työryhmiin tulisi jonkinlainen yhtenäinen opintopiste tms. opintoihin liitettävä-kannustin , jotta samat ainejärjestöjen hallituslaiset tai laitosneuvoston ihmiset eivät olisi jokaisella pallilla. Mikäli esim. osallistumisesta päätöksentekoon keskusteltaisiin kursseihin liittyvän opetuksen yhteydessä, voisi vaikuttaman lähteminen olla helpompaa.

Mitä jäi siis käteen kuulemistilaisuudesta? Aika paljon selitystä siitä kuinka kaikki rakennetaan sitten tulevaisuudessa yhdessä. Aikatauluista tai tarkoista malli-ideoista toimintakulttuurin uudistamiseksi ei löytynyt puheenvuoroista. Mutta siis yhdessä, hyvä niin, muistetaan tämä myös päätöksentekovaiheessa ensi vuonna.

Terveisin, Erna