Viime aikoina on opiskelijatoiminnan puolesta peräänkuulutettu avoimuutta, omaa yksilöllistä vaikuttamismahdollisuutta ja kollektiivista vastuuta yhteiskunnan muutoksissa. Kun miettii näitä tavotteita, perjantain 13.3 järjestetty mielenosoituksen toteutus ja sen jälkeiset tapahtumat ovat mielestäni hieman ristiriitaisia.
Olin itse mukana yliopistolakia vastustavassa mielenosoituksessa sekä 19.2 , että viime perjantaina kuten monet muutkin yliopistolaista huolissaan olevat ihmiset. Senaatintorilta lähteneestä mielenosoituksessa kuultiin monia hyviä puheenvuoroja uuden yliopistolain epäkohdista, ja sen vaikutuksista myös muualla euroopassa. Tähän asti allekirjoitin kaiken toiminnan ja ihmettelin kuinka järkevästi opiskelijatoiminta onkaan saanut organisoitua huolestuneet ihmiset yhteen.
Perjantain mielenosoituksen matka jatkui eduskuntatalolle, joka oli mielestäni juuri oikea osoite mielipiteen ilmaisuun. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut opetusministeriön edusta. Kuitenkin ennen eduskuntatalolle saapumista, opiskelijatoiminnan megafonilla kehoitettiin tukkimaan liikenne mannerheimintieltä. Tätä en oikein ymmärrä. Media seurasi mielenosoitusta koko matkan senaatintorilta eduskuntatalolle, joten median huomion herättämisellä tätä ei voi oikein puolustaa. Itse pohdin kovasti , mitä ihmiset kuvittelivat saavansa aikaan tukkimalla liikenteen. Itse en ainakaan ymmärtänyt olevani menossa kadunvaltausbileisiin.
Yksi ratikasta tien tukkimisen seuraksena poistunut rouva tytär mukanaan totesi osuvasti "Miten tien tukkiminen edesauttaa yliopistolain vastustustamista? Mun näkemyksen mukaan se edesauttaa tasan sitä, että lapseni joutuu jättämään harrastukset väliin tältä päivältä" Niin. Vaikka 10 minuutin tien tukkiminen ei monen mielenosoittajan mukaan ole mitenkään kestämätön, se vaikuttaa ihmisten arkipäivään. Toivoisinkin jokaisen mielenosoituksessa mukana olleen miettivän millaiset keinot kerätä huomiota ovat kollektiivisesti ja yhteistä hyvää ajatellen oikeutettuja. Kun itse jatkoin matkaani suoraan eduskuntatalolle yksi mielenosoittajista tarrasi käteeni ja sanoi " etsä tajuu, et kun me vallataan tämä katu, me näytetään että meillä on valta?!" "En tosiaan tajua", vastasin.
Eduskuntatalolla puolestaan olimme vain hyvin lyhyen hetken. Sinä aikana (jolloin osa kansanedustajista seisoi kuuntelemassa portailla) ei pidetty pahemmin puheita eikä pyydetty kansanedustajia kommentoimaan omaa kantaansa lakiin. Mielenosoituksen järjestäjät kiirehtivän ihmisiä jatkamaan matkaa yliopistolle. Kun osa halusi jäädä ilmaisemaan mieltä paikalla oleville kansanedustajille , opiskelijatoiminnan riveistä patistettiin jatkamaan matkaa , koska "ei meillä ole näille mitään asiaa, mennään yliopistolle"! Hmm. Siis kansaedustajat, jotka lopulta äänestävät laista on jotenkin vähemmän järkevä lobbauskohde kuin yliopiston päärakennus?En taaskaan ymmärrä.
Oma mielenosoitus loppui siihen kun opiskelijatoiminnan riveistä ilmoitettiin, kuinka nyt lähdetään valtamaan päärakennus. Missäköhän tieto tästä oli? Ei ainakaan opiskelijatoiminnan sivuilla. Avoimuutta, tosiaan. Valtauksen tarkoitus ei myöskään ollut minulle selvä.
Ylen uutisten mukaan :"Opiskelijatoiminta-ryhmän organisoimaan valtaukseen osallistuvan Joonas Mäkisen mukaan tavoitteena on saada aktivismiin, kriittiseen ajatteluun ja kansalaisvaikuttamiseen omat tilat yliopistolta.
- Pitäisihän meidän omalta yliopistoltamme löytyä resursseja ja tiloja, joita voisimme käyttää, ettei tarvitse mennä hirveään byrokratiaviidakkoon, jotta saa tehtyä varauksen, että missä voidaan tavata seuraavan kerran."
(http://yle.fi/uutiset/alueelliset_uutiset/paakaupunkiseutu/2009/03/yliopistovaltaus_jatkuu_edelleen_613819.html)
Jos kyseessä oli aidosti tahto saada tila aktivismille tila, esimerkiksi uusi ylioppilastalo domman vieressä olisi varmasti tarjonneet siiheen hyvät puitteet. Byrokratiaa olisi ollut tasan niin paljon, että joku olisi ottanut yhteyttä HYY:hyn tai johonkin ainejärjestöön. En tietysti voi varmaksi sanoa , mutta uskon , että tila olisi järjestynyt. Toivon hartaasti , että päärakennuksen valtaajat osallistuvat yhtä innokaasti kuin valtaukseen, myös tilojen siivoamiseen kun he lähtevät tiloista. Eli kollektiivista vastuuta myös sillä saralla.
Opiskelijatoiminta on saanut paljon hyvää aikaan, erityisesti keskustelen herättäjänä. Nyt toivoisinkin , että kriittinen suhtautuminen vallitseviin oloihin leviäisi myös opiskelijatoiminnan sisäiseksi asiaksi. Jos vaaditaan avoimuutta tiedotuksessa yliopiston muutoksista, tulee sitä vaatia myös omista tapahtumista. Jos mielenosoitukseen sisältyy katujen ja rakennusten valtausta, näistä on tiedotettava etukäteen, jotta ihmiset voivat omalta kohdaltaan pohtia haluavatko kannattaa tällaista toimintaa. Jos valtaukset ovat mielenosoituksesta erillisiä, sekin on kerrottava.
-Erna
Peducan esiaikojen hämärissä oli tapana järjestää nk. pedagogisia kahviloita, illanistujaisia joissa porukka voisi kokoontua ottamaan haltuun jonkin ajankohtaisen tai ajattoman, oman elämän tai ihmiskunnan kokoisen ongelman. Mikä oli siistiä 70-, 80- ja 90-luvuilla, on siistiä nytkin. Tyylikkäät autot, saksalainen futis ja Gallagherin veljekset - pedagogiset kahvilat. Ainakin viimeksi mainittu tekee tänään massiivisen paluun kasvatustieteen kentälle.
