keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Juhlien jälkeen
Olemme käyneet Tallinnassa, viettäneet turnausiltoja niin Twisterin kuin hiekkalinnojen parissa, vannoneet Peduca-valan sekä sitsanneet Pohjanhovin hautaan. Tapahtumat ovat olleet antoisia, mutta myös vaatineet tekijöiltä paljon. Itse ainakin yllätyin siitä, kuinka monia työtunteja tarvittiin kaikkien niiden hauskojen tapahtumien suunnitteluun ja järjestämiseen, johon vain silloin fuksina ilmestyi paikalle! Onneksi me tuutorvastaavat ja vastuutuutorit voimme yhdessä mielin todeta, että tänä vuonna tekijät olivat huipputasoa! Samarbetet var givande för alla pedagoger bland. Tai jotain… :) Kiitos siitä älyttömästi ihan kaikille!
Fukseja haluaisin kannustaa olemaan rohkeita ja kriittisiä oman tiensä kulkijoita. Etsi itseäsi ja sinulle sopivimpia sivuaineita. Tai pääaineita. Ole aktiivinen ja osallistu kehittämään parempaa Yliopistoa ja yliopisto-opiskelua. Tai sitten puske opinnot läpi neljässä vuodessa. Harrasta, tutustu ja verkostoidu. Hanki ainakin opiskelijakortti. Ole uskollinen itsellesi ja tyri rohkeasti. Ja muista, että elämässä on oikeasti paljon muutakin kuin didaktiikka ja SPSS. Muista myös vanhempana opiskelijana aika ajoin pysähtyä reflektoimaan opintojasi ja itseäsi. Pidä kiinni hinta-laatu suhteeltaan erinomaisesta viinistä ja vielä tiukemmin ystävistäsi. Molempia tarvitaan maisteripapereiden saavuttamiseen, ja itse ainakin olen saanut Penkereeltä upeita kavereita ja rakkaita läheisiä ystäviä. Parasta opiskelussa onkin mielestäni ihmiset.
Tuutoreiden tehtävä on tehdä itsestään tarpeettomia. Toivottavasti olemme ainakin tiedollisella tasolla onnistuneet tehtävässämme. Toki olemme kaikki edelleen käytettävissä jos opinnoissa (tai elämässä) jokin asia mietityttää. Tästä lähin vastaamme kysymyksiin, ainakin toivottavasti, enemmän opiskelukaveri statuksella. Nähdään Oliviassa, Haalarikastajaisissa, Talvipäivillä ja Kevätsitseillä! Antoisaa fuksivuoden jatkoa, ja tuutoreille tsemppiä uusiin haasteisiin!:)
Iiris Niinikoski,
Peducan toinen fuksi-ja tuutorvastaava 2011
tiistai 18. lokakuuta 2011
Tule mukaan hallitukseen! Viestintävastaavan tehtävistä:
Menin vuosi sitten Peducan syyskokoukseen äänestämään kurssikaveriani hallitukseen. Kokous kesti hieman yli tunnin ja kun se päättyi, huomasin olevani itsekin hallituslainen! Ainejärjestötoiminta kiinnosti ihan kauheasti, mutta olin etukäteen ajatellut, ettei minusta ehkä olisi siihen. Luulin sen olevan tosi vaativaa ja aikaa vievää ja oletin, että minun pitäisi tuntea koulutukseni ja tutkintorakenteet läpikotaisin, jotta voisin olla mitenkään pätevä lähtemään mukaan hallitustoimintaan.
Kulunut vuosi Peducan hallituksessa on sujahtanut ohi tosi nopeasti. Vastuualueihini Peducassa on kuulunut viestintä sekä yhteydenpito Conduksen ja Peducan välillä. Vasta nyt kesän jälkeen on alkanut tuntua, että toimenkuva on täysin selkiytynyt ja olen myös ymmärtänyt, että minulla on tosi vapaat kädet vastuualueeni suhteen, mikä on tietysti tosi ihanaa. Olen ehkä saanut vähän enemmän aikaan kuin keväällä, tosin silloin oli myös muita aikaa vieviä projekteja ainejärjestötoiminnan suhteen.
Täysin pelkistettynä hallituksessa toimiminen on kohdallani ollut käytännössä katsoen kokouksissa käymistä ja sähköpostien lukemista ja kirjoittelua. Lisäksi olen suoltanut muutaman kuukausitiedotteen ja välitän aika ajoin minulle tulleita sähköpostiviestejä peduca-listalle. Lisäksi pääsen järkkäämään Peducan tapahtumia tai edustamaan Peducaa esim. tiedekunnan tapahtumiin. Peducan nettisivut, blogi ja fb-sivut ovat käytännössä myös viestintävastaavan harteilla.
Viestintävastaavana tärkein tehtäväni on varmaankin huolehtia tiedotuksen hoitamisesta. Tehtävä ei kuitenkaan täysin kaadu harteilleni, sillä ihanat hallituskaverit tiedottavat yleensä omien vastuualueidensa tapahtumista. Edellämainittujen lisäksi vielä pidän huolen ilmoitustaulusta ja siitä, että se on siisti ja päivitetty.
Suosittelen ihan täydestä sydämestäni lähtemään mukaan Peducan hallitukseen. Olen tutustunut tosi ihaniin ihmisiin ja päässyt mukaan mahtaviin juttuihin, joihin ei oikein muuta kautta pääsisikään. Tämä vie opinnoista/vapaa-ajasta juuri niin paljon kuin itse haluat, mutta toisaalta kuitenkin antaa niin paljon enemmän! Viestintävastaavana on ollut hauskaa siksikin, että töitä voi tehdä kotona ja kouluhommien ohessa ja jos tuntuu, että aikaa riittäisi enempään, voi auttaa myös muissa vastuualueissa tai järjestellä Peducan tapahtumia. Hommaahan varmaan riittäisi aina, mutta siitä ei kuitenkaan tarvitse ottaa stressiä.
Jos hallitustoiminta alkoi vähääkään kiinnostaa, tule viimeistään Peducan syyskokoukseen Conddooriin torstaina 24.11.! Myös hallituksen kokouksissa 17.11. ja 8.12. on avoimet ovet, joten tervetuloa! Vastaan kysymyksiin myös tosi mielelläni sähköpostitse ja kasvotusten :)
.Heidi,
Peducan viestintävastaava 2011
perjantai 14. lokakuuta 2011
Aktiiviset kansalaiset?
Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan äänestysprosentti on aina ollut hyvin alhainen verrattuna muiden tiedekuntien äänestysprosenttiin. Vuonna 2009 äänestämässä kaikista yliopiston äänieoikeutetuista kävi 35%, käyttäytymistieteilijöistä reilu parikymmentä prosenttia. Tiedekuntamme on suuri, mutta käyttisläisten määrä edustajistossa ei ole kovin suuri verrattuna opiskelijamääräämme.
HYYllä on noin 30 000 jäsentä. Mikäli näin iso opiskelijaliike haluaa käyttää ääntänsä, me todella kuulumme ja näymme, jos niin haluamme. Siis, ota selvää, tutustu eri ryhmien ajamiin asioihin, katso, ketä sinun ainejärjestöstäsi on ehdolla. Tee vaalikone osoitteessa www.edustajistovaalit.fi ja selvitä, kenen kanssa sinun mielipiteesi ovat yhtenäiset. Haastattele törmäämiäsi ehdokkaita, juttele vaaleista opiskelukavereittesi kanssa: yhdessä äänestämään ja siitä vaalikahveille! Vaikuta ja valitse!
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Hakaniemen konttori
Kymmentä vaille neljä. Kiirehtimisestä huolimatta osuin tänne pahimpaan ruuhka-aikaan. Otan vuoronumeron ja vilkaisen taulua: jonossa neljäkymmentäviisi asiakasta ennen minua. Huokaisen ja etsin vapaan istumapaikan.
Hakaniemen pankin konttori on pullollaan ihmisiä. Kuulen jonkun puhuvan eläkepäivistä ja tajuan, että eläkkeet ovat ropisseet tänään pankkitileille. Näen ympärilläni valkoisia hiuksia, peruukkeja, kauhtuneita kauppakasseja, kävelykeppejä ja tukikenkiä. Kolmekymmentäviisi ennen minua.
Ilma on seisahtunutta, on vaikea hengittää. Silmäni painuvat kiinni, mutta valkoisten loisteputkien kelmeä valo tulee väkisin silmäluomieni läpi. Havahdun humalaisen örinään, se yrittää jutella pienelle tytölle, joka kuljettaa kädessään vaahteranlehteä. Tytön isoäiti rähisee juopolle, silläkin on mustat kynnenaluset ja likaiset housut. Tytön vaaleanliila takki on sotkuinen ja tukassa on iso takku. Kaksikymmentäviisi ennen minua.
Yritän lukea, mutten pysty keskittymään. Virkailijat näyttävät siisteiltä. Heillä on päällään hyvälaatuisia jakkuja, nahkasaappaita, Kalevala-koruja.. Halliin kävelee kolmen nuoren miehen porukka. He näyttävät työttömiltä ja illat kuluvat varmasti pilven seurana. Yhden reppu on korjattu ilmaistointiteipillä, kaikkien vaatteet ovat likaisia. Yksi niiskuttaa jatkuvasti nenäänsä ja toinen kiskoo housuja ylös pitkin luisevaa vartaloaan. Pisin heiluttelee hermostuneesti lompakkoa kämmensyrjäänsä vasten. Heidän vieressään seisoo nainen kalliissa takissa ja merkkilaukussa, mutta hänen hiuksensa ovat sotkuiset ja hän näyttää vihaiselta. Enää kymmenen ennen minua.
Voin pahoin. Yhtäkkiä kaikki aistit ovat liian herkkiä, valo sattuu silmiin ja ilmassa tuoksuu pistävä eritteiden ja kuoleman haju. Juopon vieläkin humalaisempi vaimo huutaa ja huuto kuulostaa palosireeniltä. Säpsähdän, kun vieressä lukeva vanhus tökkää minua vahingossa kyynärpäällään. Vihdoin numero 379 vilkkuu taululla.
Helsinkiläisnuoret kammoavat köyhyyttä enemmän kuin kuolemaa.