Syksy tulee, oletko valmis?

Voi hurja. Kalenterissani on lukenut viimeiset kolme kuukautta vain työvuorojeni kellonajat. Eilen kun vilkaisin tämän viikon (viikon 34) ohjelmaa, löysin sieltä kummallisia merkintöjä:

tuutorihäppeninkiä
hallituksen kokous
kurssi-ilmoittautumiset klo 0800!
amanuenssin tapaaminen

Kautta likaisten varppaiteni, mitä nää nyt olikaan? Kannattaiskohan mun orientoida itseni tähän opiskeluun ennen kuin alan tuutoroimaan ja orientoimaan muita? Entä jos oonkin ihan tillintallin noi ensimmäiset kaksi viikkoa? Almaan kirjautumisessa meni taas vartti, kun en muistanut omaa salasanaani. Just hyvä tuutori, oikein kunnon esimerkki "Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen."
Vaikeinta tässä on se, että noiden kalenterimerkintöjen seassa on edelleen niitä työvuoroja: keskiviikkona klo 08 pitää ilmoittautua mm. kasvatustieteen tutkimustapojen kurssille ja klo 11 pitäisi ollakin töissä myymässä viking lottoa. Bussissako pitäisi heittää opeopiskelijan batman-viitta pois ja ryhtyä veikkauspelien myyjä Bruce Wayneksi?

Tämän pienen indentiteettikriisin keskellä kaivoin ihanaisen turkoosin kurapukuni esiin kaapin syövereistä. Johan helpotti, täähän on ihan tuttua. Haalarit jalkaan vaan ja sitten pomppimaan ympäri Helsinkiä. Ja tuskin ne uudet fuksit mua syö, onhan niillä sama unelma kuin mulla. Unelma opettamisesta.

Tahtoisin nyt rohkaista kaikkia uuden lukuvuoden pyöritykseen: pysähdy hetkeksi ja muista miksi sitä ollaankaan opiskelemassa.

Kaikella rakkaudella,
Hannis

Rahako ratkaisu koulumaailman ongelmiin?

Sunnuntaisuomalaisessa ( ) julkaistiin tänään sunnuntaina kirjoitus otsikolla "Opettajan saama vaikean oppilaan lisä yleistymässä" . Muutamassa kymmenessä kunnassa on otettu käyttöön nk. "vaikean oppilaan lisä", jota artikkelin mukaan tarjotaan opettajille, joiden luokissa on esimerkiksi erityisen paljon maahanmuuttajataustaisia oppilaita.

Kysymys kuuluukin, onko raha paras porkkana saada opettajat jaksamaan työssään? Rahallisen lisän maksaminen kuulostaa ainakin kirjoittajan mielestä lyhytnäköiseltä tavalta saada opettajat jaksamaan työssään. Voitaisiinko rahaa sen sijaan käyttää vaikkapa erityisopettajien lisäämiseen, luokkakokojen pienentämiseen, jakotunteihin, tukipalvelujen lisäämiseen yms. toimiin, jotka mahdollistaisivat opettajan työssäjaksamisen.

Toisaalta myöskään opettajien palkkataso ei vastaa työn haastavuutta. Vaikka suomalaiset opettajat ovat korkeasti koulutettuja, opettajankoulutus yksi suosituimmista koulutusohjelmista yliopistolla, ei tämä näy palkkauksessa. Koulun ja kasvatuksen kentällä riittääkin siis vielä tekemistä, jotta työolosuhteet saadaan vastaamaan työn haasteisiin.

Onnea kaikille teille, jotka olette tulleet valituksi joko luokanopettajan koulutukseen tai kasvatustieteiden (yleinen ja aikuiskasvatustiede) koulutukseen! Koulumaailmassa ja kasvatuksen kentällä riittää haasteita, ja niitä ratkaisemaan tarvitaan alan ammattilaisia. Ja ennenkaikkea: tervetuloa Peducaan, kaksi oppiainetta yhdistävään ainejärjestöömme!

- Lotta