Akateemista hassuttelua

-            Loppuviikosta olisi taas aika viettää Fuksisitsejä, syksyn kohokohtaa siis. Jotta mahdollisimman moni uusi     fuksi mahtuisi mukaan, ovat tänä vuonna Peducan tuutorit järjestäneet ensimmäistä kertaa kahdet sitsit ja vielä peräkkäisinä päivinä. Työsarkaa on ollut paljon, varsinkin erilaisten sitien järjestämiseen kuuluvien tiimien organisoinnissa. Yhteistyöllä ja tehokaasti viestimällä (lue Facebookkaamalla luennoila...) Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että järjestelyt ovat sujuneet paremmin kuin hyvin, ja fuksit saavat varmasti nauttia onnistuneesta ja elämyksellisestä illasta! 

      Kokeneempana sitsaajana en näin päivää ennen toki malta olla muistelematta omia fuksi- ja tuutorisitsejäni, enkä tietenkään voi vastustaa kiusausta jakaa hieman elämän totuuksia ja viisauksia sitseistä, joita aikanaan omat tuutorini meille ensikertalaisille jakoivat!

          Tule ajoissa, sitseillä ei noudateta akateemisia vartteja ja rangaistukset ennen ensimmäistä taukoa sisään hiipiville ovat karmeat. Sitä paitsi myöhästyminen on epäkohteliasta.

-          Pukukoodi Peducan fuksisitseillä, ja monilla muilla sitseillä joissa ei varsinaista teemaa ole, on miehillä tumma puku ja naisilla pikkumusta. Ei kuitenkaan tarvitse joutua paniikkiin, mikäli ei mustaa mekkoa tai pukua omista, juhlava siisti asu kelpaa hyvin. Farkut tai vanhojentanssimekon jättäisin kuitenkin kotiin.

-          Sitsien rakenne noudattelee seuraavaa: lauletaan-juodaan-syödään (ruoka jäähtyneenä ja juomat lämpiminä), lauletaan-juodaan-syödään, lauletaan-juodaan-syödään (jonotetaan vessaan ja ostetaan juomaa) lauletaan-juodaan-syödään… Sitsimestari ja vanhemmat opiskelijat auttavat tämän kaavan noudattamista. Taukoja ei taukojen välissä suvaita (esimerkiksi vessataukoja…) ja jokainen on itse vastuussa elimistönsä sopivasta tasapainotilasta noin kolmen tunnin pöytäsessioon. Sitseille ei kannata tulla nälkäisenä!

-          Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa (ja monet kanssaopiskelijat voivat vahvistaa), että etkoilulle ei juurikaan ole tarvetta eikä se ole myöskään kauhean suositeltavaa, varsinkaan ensimmäisillä kerroilla… Juoma ei juuri koskaan ole kesken loppunut, eli ei syytä huoleen!

-          Koska lähes kaikkien meidän pääaineena on jonkin sortin kasvattaminen, ovat säännöt ja rangaistukset olennainen ja perinteinen oma lisä Peducan sitseillä.  Sääntöjen rikkomisesta seuraa siis rangaistus, joka on sitsimestarin päätettävissä. Lojaalisuus ei myöskään kuulu sitseille, vaan kaveri käräytetään ilman omantunnon tuskia. Kukapa ei haluaisi esittää performanssia didaktisesta kolmiosta tai lausua rakkausrunoa Peducalle haikuna!

-          Onko pakko laulaa? Todellakin on! Laulut ovat sitseillä pääosassa, kaikki muu, kuten ruuan syöminen lämpimänä, on toisarvoista. Peducan sitseillä kaikki saavat ehdottaa laulua tiedekuntamme laulukirjoista, muutamalle erityislaululle on varattu aivan oma paikkansa…

-          Kaikken tärkeintä on kuitenkin oikeasti pitää hauskaa! Nauttia opiskelijakulttuurista, toisistamme ja perinteistämme osana ylioppilaskuntamme perinteitä. Juhlistaa upeita uusia fukseja ja heidän huippu tuutoreitaan. Tavataan siis Alinan pöydillä!

Iiris,

Peducan puheenjohtaja

 

   

Peducan ja Phenon Viiniä ja valitusta: megaonnistunut yliopisto-opettajien ja opiskelijoiden kohtaaminen

Huhtikuun 2012 loppupuolella Lo-opiskelijat järjestivät Viiniä ja valitusta -illan, johon kutsuttiin paikalle ensi kertaa opiskelijoiden lisäksi myös okl:n yliopisto-opettajia. Paikalle saapui 12 opettajaa keskustelemaan opiskelijoiden kanssa kaikesta opiskeluun liittyvästä. Illan nimestä huolimatta, Conddoorissa ei kuulunut valitusta, vaan keskustelu eteni yhteisen yliopistolaisuuden hengessä. Keskustelussa oli mm. tenttien kehittäminen oppimistilanteena, palautteen antaminen, saaminen ja käsittely sekä tutkimuksen tuominen lähemmäs opiskelijoita jo opiskelun alkuvaiheessa.

Tarjolla oli viintä sekä pientä purtavaa. Myös Peduca-vauva vieraili illassa ja kommentoi välillä keskustelua ynähdellen. Tunnelma oli raikas ja avoin ja jokainen paikalle saapunut niin opettaja kuin opiskelija sai sanoa mielipiteensä rehellisesti. Vastakkainasettelua ei ollut Toivottavasti myös Sinä pääset seuraavalla kerralla mukaan, pohtimaan ja kehittelemään ideoita siitä minkälaista opiskelua meillä yliopistolla tulisi olla. Tätä me halutaan ja tarvitaan lisää, kohtaamisia opiskelijoiden ja opettajien välillä, myös kurssien ulkopuolella.


Piia Peducasta

Kuulumisia HYY:n Edustajistosta ja vähän muualtakin Ylioppilaskunnasta!

Vuosi on pyörähtänyt käyntiin vauhdilla. Ensimmäisessä edustajiston kokouksessa tammikuussa käsittelimme mm. Ylioppilaskunnan kaupunkiohjelmaa vuosille 2012–2015, joka linjaa HYY keskeisimmät kuntavaalivaikuttamisen teemat syksylle. Keskustelu oli värikästä ja poliittista vääntöä käytiin niin yksittäisistä sanamuodoista kuin kokonaisista kappaleista. Kaupunkiohjelmaamme voit tutustua vaikka täältä: http://hyy.helsinki.fi/sites/default/files/Kaupunkiohjelma_2012-2015.pdf. Samaisessa kokouksessa hyväksyimme myös Hallitusohjelman vuodelle 2012. Keskeisenä asiakirjana ohjelman laatimisessa oli toiminut viime vuonna hyväksytty tavoiteohjelma, joka antaa karkeita raameja sille, mihin hallituksen pitäisi edustajiston mielestä seuraavana vuonna keskittyä. Ohjelmasta löytyy teemoja niin Hyvinvoivalle opiskelijalle, Osaavalle maisterille, Opiskelija näkyvänä ja vaikuttavana kaupunkilaisena sekä Monimuotoiselle ja keskustelevalle opiskelijayhteisölle. Jäsenistöä tullaan ottamaan mukaan toimintaan niin erilaisten työryhmien, kyselyiden kuin kampustempauksien kautta. Mikäli olet kiinnostunut esimerkiksi kaupunkivaikuttamisesta ja kuntavaaleista, voit osallistua koko jäsenistölle avoimeen työryhmään! Lisätietoja voi kysellä allekirjoittaneelta tai olla suoraan yhteydessä vastaavaan hallituksen jäseneen Hannaan (hanna.hannus@hyy.fi). Ilmoittautuminen työryhmään on käynnissä 23.3. asti. Hallitusohjelma löytyy esimerkiksi Conddoorin ilmoitustaululta tai osoitteesta http://hyy.helsinki.fi/fi/media-arkisto/uutiset/hyyn-hallitusohjelma-vuodelle-2012.

HYY:ssä tapahtuu tällä hetkellä paljon muutakin. Pääkaupunkiseudun opiskelijoiden yhteinen World Student Capital 2012 - hanke on startannut täysillä. Hankkeen tavoitteena on tehdä pääkaupunkiseudusta maailman paras opiskelijametropoli yhdessä opiskelijoiden, seudun kaupunkien ja asiantuntijoiden kanssa. Tavoitteita edistetään neljän eri teeman kautta: Kaupunki = Koti, Liikkeessä, Elävät Kampukset ja Yhteiskunnallinen yrittäjyys. Opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua vuoden mittaan ohjelmaan esimerkiksi tuomalla oman tai järjestönsä tapahtuman osaksi World Student Capitalia! Lue lisää osoitteesta worldstudentcapital.fi.

Järjestöistä puheen ollen, Talousjohtokunnan vuotuinen toiminta-avustusjako karuselli on pyörähtänyt käyntiin. HYY:n alaisten järjestöjen, kuten esimerkiksi ainejärjestöjen, oli mahdollista hakea järjestötukea 29.2. asti TAHLO-järjetelmän kautta. Edustajisto palautti järjestötuen budjettiedarissaan vuoden 2010 tasolle, joten toivotaan tämän näkyvän kaikkien laadukasta työtä tekevien Conduslaisten järjestöjen saamissa tuissa. Järjestöistä päästään itseasiassa ensi viikon edarissa puhumaan ensimmäistä kertaa muussakin yhteydessä kuin budjettissa, kun edustajiston käsittelyyn tuodaan viime vuoden järjestövaliokunnan valmistelema Järjestöpoliittinen linjapaperi. Sen tarkoituksena on luoda HYY:n järjestöpoliittiselle toiminnalle suuntaviivoja ja tavoitteita. Linjauksilla onkin tilausta, sillä HYY:n piirissä toimii tällä hetkellä noin 250 eri poliittista, aine-, tiedekunta- ja harrastejärjestöä, osakuntaa, kuoroa ja teatteria. Järjestöt tuottavat paljon hyvää jäsenilleen ja järjestöjen kautta jokainen opiskelija voi tuntea kuuluvansa ylioppilaide yhteiseen kuntaan. Esimerkiksi Peduca järjestää jäsenilleen edunvalvontaa, toimintaa ja tapahtumia, jotka tekevät opiskelijaelämästä astetta mielekkäämpää ja yhteisöllisempää.

Järjestöpoliittisen linjapaperin lisäksi edustajisto pääsee keskustelemaan Ylioppilaskunnan toimintakertomuksesta ja valitsemaan Ylioppilaslehdelle päätoimittajaa! Hakijat ovat kovia, joten tilaisuudesta tulee varmasti mielenkiintoinen. Kuten edellä on mainittu, edustajiston kokoukset streamataan. Kannattaa siis seurata livenä 21.3. klo 17.00 alkaen, linkkiä luvassa myöhemmin!

Keväisin terkuin, Iiris
HYAL:n edaattori ja Peducalainen

Homo! Asehullu!

Viime sunnuntain jälkeen Facebookin newsfeed on täyttynyt Pekka Haavisto-ilmiön aiheuttamasta hypetyksestä. Samalla olen tehnyt huomion, ettei yksikään FB-kaverini ole kirjoittanut mitään Sauli Niinistöä ylistävää. Tiedän kuitenkin monia, joille numero 6 on ainoa oikea.

Vaikka itsekin raapustan äänestyslappuun numeron 2, alkaa toisen ehdokkaan asiaton mollaaminen jo pursuta korvista ulos (kiva kuitenkin, että sitä on edessä vielä 11 päivää).
Onko Saulia noloa äänestää? Onko coolimpaa kertoa äänestävänsä Haavistoa, koska se on jotenkin poliittisesti korrektimpaa? Samoin kuin Timo Soinin haukkuminen?
Viime päivinä olen kuullut aivan liian usein tuttaviani haukuttavan ahdasmielisiksi, homovihaajiksi tai natseiksi vain sillä perusteella, että he ovat kertoneet äänestävänsä Niinistöä. Mutta onko esimerkiksi homo presidentti itseisarvo? Äänestämällä ihmistä vain hänen seksuaalisen suuntautumisen perusteella annat oikeuden muille olla myös äänestämättä häntä juuri sen takia.

Entäpä koulutus? Millainen arvo se on suomalaisille?

Muistakaa, etteivät radikaaleimmat kannattajat myöskään kerro ehdokkaasta todellisuudessa mitään. Jos NRA:n Suomen yksikkö kannattaa Niinistöä, ei se tee ehdokkaasta asehullua sovinistia. Eiväthän Haavistonkaan kannattajat tee hänestä pilvipäätä. Tavallaan Haavisto, 54, edustaa menneisyyttä siinä missä 64-vuotias Niinistökin.

Ennakkoäänestys alkoi tänään 25.1.
Äänestä ketä itse haluat.
Älä käske muita äänestämään siten kuin itse haluat.

Suomi, koulun ihmemaa

Yle Areenassa on vielä 29 päivän ajan nähtävänä amerikkalainen dokumentti, joka kertoo suomalaisen koulujärjestelmän ihmeellisyydestä. Keskeisenä menestystekijänä pidetään erityisesti laadukasta opettajankoulutusta ja opetusharjoittelua. Lisäksi kiiteltiin ajattelun taitojen opettamista oppilaille ja sitä, kuinka oppilaat saavat opiskella omalla tyylillään ja käyttää itselleen sopivimpia oppimistyylejä. Suomalaisen koulujärjestelmän puutteisiin ja kehittämiskohteisiin dokumentti ei juuri pureudu.

Ehkä hieman yllättäen, yhdeksi keskeisimmäksi suomalaisten koulujen menestystä selittäväksi tekijäksi nostettiin luottamus. Suomalaisen yhteiskunnan nähdään perustuvan pitkälti luottamukseen ja opetusalalla menestystekijäksi nähdään Opetushallituksen luottamus kouluihin, koulujen luottamus opettajiinsa, opettajien luottamus oppilaisiinsa ja oppilaiden luottamus opettajiinsa. Opettajiin luotetaan, koska heidät on koulutettu hyvin ja he ovat oman alansa ammattilaisia. Suomalaiset kysyvätkin dokumentissa, miksi opettajiin ei tulisi luottaa: heidäthän on koulutettu tekemään "hyvää työtä".

Areenassa dokumentti on nähtävissä osoitteessa: http://areena.yle.fi/video/1326310637220

Lisäksi Youtubesta löytyy kyseisen dokumentin traileri: http://www.youtube.com/watch?v=bcC2l8zioIw

HYYn edustajiston 1. kokous

HYY:n edustajisto kokousti ensimmäistä kertaa 1.12. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan- seuraa siis tietoa siitä, miten ylioppilaskunnan ylintä päättävää valtaa on käytetty uuden edustajiston toimesta ensimmäisessä kokouksessa. Tulevaisuudessa Liitutaulu-blogiin ilmestynee edustajistokuulumisia peducalaisilta edustajiston jäseniltä yli ryhmärajojen. Keskustelu blogiteksteistä ja edustajiston päätöksistä on sallittua (ja toivottavaa) esimerkiksi täällä blogissa.

Edustajiston kokoukset ovat muodoltaan ja tyyliltään hyvin erilaisia, kuin vaikkapa ainejärjestöjen kokoukset: esimerkiksi puheenvuorot tulee pyytää kirjallisina ja kokouksen puheenjohtaja kutsuu puhujat yksitellen salin eteen puhujanpönttöön pitämään puheenvuoronsa. Myös puheenvuorojen kommentointimahdollisuutta tulee pyytää kirjallisena. Käytännöt vaikuttivat etukäteen hyvin jäykiltä, mutta kokous sujui suhteellisen jouhevasti, ja jäykillä käytänteillä on varmasti merkittävä rooli siinä, miksi kokous sujui suhteellisen hallitusti.

Kokoussali oli ääriään myöten täynnä, ja salin reunoilla istuskeli ainakin HYYn hallituslaisia, varaedaattoreja, HYYn henkilökuntaa ja muita ylioppilaskunnan jäseniä: edustajiston kokouksethan ovat avoimia kaikille ylioppilaskunnan jäsenille. Muut kiinnostuneet voivat pyytää läsnäolo-oikeutta kokoukseen puheenjohtajalta.

Kokouksen alussa valittiin hallituksen muodostaja. Hallituksen muodostajaksi ehdotettiin kolmea eri henkilöä, joista äänestettiin suljetulla lappuäänestyksellä. Hallituksen muodostajaksi valittiin Jannica Aalto HYALista. Lisäksi nimettiin myös HYYn hallitus, jonka muodostavat tällä kaudella HYAL, Osakunnat sekä HELP.

Tämän lisäksi edustajistoryhmät järjestäytyivät, eli ilmoittivat edustajistoryhmien puheenjohtajista sekä veivät kokouksen puheenjohtajalle kirjallisen ilmoituksen edustajistoryhmästään. Tämän lisäksi valittiin myös valmisteluvaliokunta, joka aina ennen edustajiston kokouksia käy läpi kokouksessa käsiteltäviä asioita ja keskustelee niihin ehdotetuista muutoksista. Valmisteluvaliokunnassa on jäseniä kaikista edustajiston ryhmistä. Valmisteluvaliokunnan puheenjohtajaksi nimettiin suurimman oppositioryhmän edustaja, Sitoutumattoman Vasemmiston (SitVas) Jaakko Rissanen.

Tarkoituksena oli, että kauden ensimmäisessä kokouksessa oltaisiin käsitelty sekä HYYn kaupunkiohjelma vuosille 2012-2015, että HYYn tavoiteohjelma vuodelle 2012. Kokouksessa päätettiin kuitenkin pöydätä, eli siirtää seuraavaan kokoukseen, kaupunkiohjelma, sillä osa ryhmistä koki, ettei kaupunkiohjelmaa oltu ryhmien sisällä ehditty käsitellä tarpeeksi.

Tavoiteohjelma herätti runsaasti keskustelua, ja siihen tehtiin kaikkien ryhmien toimesta muutosehdotuksia. Vääntöä käytiin niin yksittäisistä sanamuodoista kuin konkreettisista lisäyksistä ja poistoista ohjelmaan. Poistoista ja lisäyksistä äänestettiin käsiäänestyksellä, usein hyvin nopeinkin kääntein, ja ainakin itsestäni tuntui, että ohjelmaa käsiteltiin melko hurjalla vauhdilla. Ainakin itsestäni on hankalaa pähkäillä, mikä sanamuoto kuulostaa parhaalta, jos vertailen niitä pelkän kuulokuvan perusteella. Toisaalta kaikki paikalla olleet edustajiston jäsenet olivat perehtyneet dokumenttiin etukäteen, joten sisällöt olivat varmasti kaikille etukäteet tiedossa. Lisäksi muutosehdotuksista oli keskusteltu etukäteen ryhmien sisällä sekä ryhmien puheenjohtajistot olivat olleet yhteydessä toisiinsa ennen kokousta.

HYYn tavoiteohjelmassa linjataan siis seuraavan vuoden keskeisiä tavoitteita nelisivuisessa dokumentissa. Tavoiteohjelmassa linjattiin esimerkiksi siitä, että HYY tulee seuraavana vuonna perustamaan "pöyristyttävä radikaalin idearyhmän" liittyen World Student Capital- projektiin- nähtäväksi jää, mihin kaikkeen tämä radikaali idearyhmä tulee ottamaan kantaa ja minkälainen sen rooli tulee ylioppilaskunnassa olemaan.

Kokous päätettiin ilmoitusasioihin (edustajiston ja HYYn hallituksen edellisten kokousten päätösluetteloiden hyväksymiseen), jonka jälkeen edustajistoryhmät lähtivät vielä jouluglögeille Uudelle ylioppilastalolle.

Vinkkinä edariasioista kiinnostuneille: Liitutaulu- blogin lisäksi sosiaalityön opiskelija (HYALilainen) kirjoittaa blogia omista kokemuksistaan HYYn edustajistossa. Tsekkaa ihmeessä! http://blogs.helsinki.fi/nadasi/

Terkuin Lotta,
HYALin edaattori ja peducalainen

Ketä sinä äänestit edustajistovaaleissa?

Viime lokakuussa järjestettiin ylioppilaskunnassamme edustajistovaalit. 60- henkinen edustajisto on ylioppilaskuntamme (HYYn) korkein päättävä elin, joka säätelee esimerkiksi ylioppilaskunnan taloutta sekä tekee muita päätöksiä, jotka vaikuttavat kaikkiin ylioppilaskuntamme jäseniin ja heidän arkeensa. Edustajisto koostuu erilaisista ryhmittymistä, joista osa on sitoutumattomia ryhmiä (esimerkiksi HYAL (Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset), HELP (Hammaslääketieteen, oikeustieteellisen, eläinlääketieteellisen, lääketieteellisen tiedekunnan ja kansainvälisiä opiskelijoita) ja osa poliittisia ryhmittymiä (esimerkiksi Sitoutumaton vasemmisto, HYYn Vihreät, Oikea Suunta). Suurin paikkamäärä on tällä hetkellä ainejärjestöläisillä, 21 paikkaa.

Äänestysprosentti vaaleissa tuntuu olevan vuodesta toiseen suurinpiirtein 35%, eli 65% ylioppilaskuntamme jäsenistä on tällä hetkellä nukkuvien puolueessa. Äänestäminen on pyritty tekemään hyvinkin helpoksi ja mukavaksi: äänestyspisteitä on jokaisella kampuksella, niissä harvemmin joutuu juurikaan jonottamaan, ja kaikille äänestäjille tarjotaan Unicafessa ateriaetu sekä ilmaiset pullakahvit. Silti 65% opiskelijoista ei äänestä. Tänä vuonna ennakkoäänestettiin hyvinkin vilkkaasti. Varsinaisena vaalipäivänä sai äänestää Minervassa, mutta ennakkoäänestämään täytyi niin halutessaan lähteä Porthaniaan: tulevina vuosina käyttäytymistieteellisen tiedekunnan äänestysintoa voisikin lisätä ennakkoäänestysmahdollisuus myös Minervassa.

Tänä vuonna edustajiston toimikausi on ainoastaan yhden vuoden, joten opiskelijoiden on helppo seurata, pitävätkö edaattorit tekemänsä lupaukset. Te, jotka vaaleissa äänestitte: ottakaa yhteyttä siihen ehdokkaaseen, jota äänestitte, ja haastakaa hänet kertomaan, mitä on edustajistossa ajanut ja minkälaisia asioita on ollut mukana päättämässä. Mitä hän on tehnyt edustajistossa vaalilupauksiensa edesauttamiseksi? Monet edaattoriehdokkaat ilmoittivat esimerkiksi vaalilehtisissään vastustavansa jäsenmaksukorotuksia, mutta silti niitä (maltillisia, yhden- kahden euron suuruisia) on luvassa myös tulevina vuosina. Te, jotka viime kerralla ette äänestäneet: ottakaa selvää, mitä tänä vuonna edustajistossa päätetään. Mihin suuntaan sinä haluat, että ylioppilaskuntaamme viedään? Ja jos meininki ei miellytä, voit myös itse asettautua ehdolle.

Lotta, HYALin (Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset) edaattori käyttäytymistieteellisestä tiedekunnasta ja Peducasta

Tutkimusorientoitunut ammattiin valmistuva opiskelija?

Istun atk-luokassa kasvatustieteen tutkimustapojen ryhmätunnilla. Aiheenamme on kvantitatiivinen tutkimus, SPSS ja tilastollinen päättely. Mikäs sen parempaa itsenäisyyspäivän aattona.
Olen jokseenkin kiinnostunut tutkimisesta, tunnen itseni jopa hieman älykkääksi, kun osaan pyöritellä aineistoa ja lukea korrelaatteja. Tottakai tämä kurssi on olennainen, jos aion tehdä katu-uskottavan kandin ja gradun opintojeni aikana.. vaikka olen minuutti minuutilta vakuuttuneempi siitä, että kandini ja graduni ovat kvalitatiivisia tutkimuksia.
Minulle on tärkeää, että valmistuessani en ole vain luokanopettaja, vaan myös kasvatustieteen maisteri ja ollakseni maisteri, minun tulee tehdä kaksi akateemista tutkimusta opintojeni aikana, mutta miten minä hyödyn tästä tulevassa työssäni luokanopettajana?
Yliopisto syö minut elävältä kun sanon tämän, mutta minä en ole tutkismusorientoitunut ihminen. Minä istun täällä koska olen orientoitunut tulevaan ammattiini.
Mitä minä teen SPSS:llä siinä vaiheessa kun opetan ekaluokkalaisia lukemaan? Tai kun olen välituntivalvonnassa talvipakkasella? Tai kun luokan ahkerin tyttö purskahtaa itkuun kesken matikan kokeen?


Näitä luokanopettajan koulutuksen paradokseja kanssanne jakoi
Hanna-Leena, 2. vuoden luokanopettajan koulutuksen opiskelija.

Juhlien jälkeen

Uusille opiskelijoille ja heidän tuutoreilleen upean ja ihanan fuksisyksyn päättävät perinteiset Fuksisitsit – niin myös tänä vuonna. Olo on samalla sekä helpottunut että haikea, ainakin tuutorin näkökulmasta. Kuluvana syksynä on saanut tutustua mahtaviin uusiin tyyppeihin ja on ollut etuoikeus tutustuttaa heitä omaan opinahjoomme, sekä ehkä viivytellä menneessä eli omassa huikeassa fuksisyksyssä…

Olemme käyneet Tallinnassa, viettäneet turnausiltoja niin Twisterin kuin hiekkalinnojen parissa, vannoneet Peduca-valan sekä sitsanneet Pohjanhovin hautaan. Tapahtumat ovat olleet antoisia, mutta myös vaatineet tekijöiltä paljon. Itse ainakin yllätyin siitä, kuinka monia työtunteja tarvittiin kaikkien niiden hauskojen tapahtumien suunnitteluun ja järjestämiseen, johon vain silloin fuksina ilmestyi paikalle! Onneksi me tuutorvastaavat ja vastuutuutorit voimme yhdessä mielin todeta, että tänä vuonna tekijät olivat huipputasoa! Samarbetet var givande för alla pedagoger bland. Tai jotain… :) Kiitos siitä älyttömästi ihan kaikille!

Fukseja haluaisin kannustaa olemaan rohkeita ja kriittisiä oman tiensä kulkijoita. Etsi itseäsi ja sinulle sopivimpia sivuaineita. Tai pääaineita. Ole aktiivinen ja osallistu kehittämään parempaa Yliopistoa ja yliopisto-opiskelua. Tai sitten puske opinnot läpi neljässä vuodessa. Harrasta, tutustu ja verkostoidu. Hanki ainakin opiskelijakortti. Ole uskollinen itsellesi ja tyri rohkeasti. Ja muista, että elämässä on oikeasti paljon muutakin kuin didaktiikka ja SPSS. Muista myös vanhempana opiskelijana aika ajoin pysähtyä reflektoimaan opintojasi ja itseäsi. Pidä kiinni hinta-laatu suhteeltaan erinomaisesta viinistä ja vielä tiukemmin ystävistäsi. Molempia tarvitaan maisteripapereiden saavuttamiseen, ja itse ainakin olen saanut Penkereeltä upeita kavereita ja rakkaita läheisiä ystäviä. Parasta opiskelussa onkin mielestäni ihmiset.

Tuutoreiden tehtävä on tehdä itsestään tarpeettomia. Toivottavasti olemme ainakin tiedollisella tasolla onnistuneet tehtävässämme. Toki olemme kaikki edelleen käytettävissä jos opinnoissa (tai elämässä) jokin asia mietityttää. Tästä lähin vastaamme kysymyksiin, ainakin toivottavasti, enemmän opiskelukaveri statuksella. Nähdään Oliviassa, Haalarikastajaisissa, Talvipäivillä ja Kevätsitseillä! Antoisaa fuksivuoden jatkoa, ja tuutoreille tsemppiä uusiin haasteisiin!:)

Iiris Niinikoski,
Peducan toinen fuksi-ja tuutorvastaava 2011

Tule mukaan hallitukseen! Viestintävastaavan tehtävistä:

Menin vuosi sitten Peducan syyskokoukseen äänestämään kurssikaveriani hallitukseen. Kokous kesti hieman yli tunnin ja kun se päättyi, huomasin olevani itsekin hallituslainen! Ainejärjestötoiminta kiinnosti ihan kauheasti, mutta olin etukäteen ajatellut, ettei minusta ehkä olisi siihen. Luulin sen olevan tosi vaativaa ja aikaa vievää ja oletin, että minun pitäisi tuntea koulutukseni ja tutkintorakenteet läpikotaisin, jotta voisin olla mitenkään pätevä lähtemään mukaan hallitustoimintaan.

Kulunut vuosi Peducan hallituksessa on sujahtanut ohi tosi nopeasti. Vastuualueihini Peducassa on kuulunut viestintä sekä yhteydenpito Conduksen ja Peducan välillä. Vasta nyt kesän jälkeen on alkanut tuntua, että toimenkuva on täysin selkiytynyt ja olen myös ymmärtänyt, että minulla on tosi vapaat kädet vastuualueeni suhteen, mikä on tietysti tosi ihanaa. Olen ehkä saanut vähän enemmän aikaan kuin keväällä, tosin silloin oli myös muita aikaa vieviä projekteja ainejärjestötoiminnan suhteen.

Täysin pelkistettynä hallituksessa toimiminen on kohdallani ollut käytännössä katsoen kokouksissa käymistä ja sähköpostien lukemista ja kirjoittelua. Lisäksi olen suoltanut muutaman kuukausitiedotteen ja välitän aika ajoin minulle tulleita sähköpostiviestejä peduca-listalle. Lisäksi pääsen järkkäämään Peducan tapahtumia tai edustamaan Peducaa esim. tiedekunnan tapahtumiin. Peducan nettisivut, blogi ja fb-sivut ovat käytännössä myös viestintävastaavan harteilla.

Viestintävastaavana tärkein tehtäväni on varmaankin huolehtia tiedotuksen hoitamisesta. Tehtävä ei kuitenkaan täysin kaadu harteilleni, sillä ihanat hallituskaverit tiedottavat yleensä omien vastuualueidensa tapahtumista. Edellämainittujen lisäksi vielä pidän huolen ilmoitustaulusta ja siitä, että se on siisti ja päivitetty.

Suosittelen ihan täydestä sydämestäni lähtemään mukaan Peducan hallitukseen. Olen tutustunut tosi ihaniin ihmisiin ja päässyt mukaan mahtaviin juttuihin, joihin ei oikein muuta kautta pääsisikään. Tämä vie opinnoista/vapaa-ajasta juuri niin paljon kuin itse haluat, mutta toisaalta kuitenkin antaa niin paljon enemmän! Viestintävastaavana on ollut hauskaa siksikin, että töitä voi tehdä kotona ja kouluhommien ohessa ja jos tuntuu, että aikaa riittäisi enempään, voi auttaa myös muissa vastuualueissa tai järjestellä Peducan tapahtumia. Hommaahan varmaan riittäisi aina, mutta siitä ei kuitenkaan tarvitse ottaa stressiä.

Jos hallitustoiminta alkoi vähääkään kiinnostaa, tule viimeistään Peducan syyskokoukseen Conddooriin torstaina 24.11.! Myös hallituksen kokouksissa 17.11. ja 8.12. on avoimet ovet, joten tervetuloa! Vastaan kysymyksiin myös tosi mielelläni sähköpostitse ja kasvotusten :)

.Heidi,

Peducan viestintävastaava 2011

Aktiiviset kansalaiset?

HYYn edustajistovaalit järjestetään kahden vuoden välein. Edustajistovaaleissa valitaan ylioppilaskunnalle 60- henkinen edustajisto, joka käyttää ylintä päätösvaltaa ylioppilaskunnassamme. Edustajiston toimikausi on tänä vuonna yksivuotinen, jotta hallintovaalit ja edustajistovaalit saisivat molemmat tasapuolisesti huomiota, eivätkä hallintovaalit jäisi edustajistovaalien taakse piiloon.

Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan äänestysprosentti on aina ollut hyvin alhainen verrattuna muiden tiedekuntien äänestysprosenttiin. Vuonna 2009 äänestämässä kaikista yliopiston äänieoikeutetuista kävi 35%, käyttäytymistieteilijöistä reilu parikymmentä prosenttia. Tiedekuntamme on suuri, mutta käyttisläisten määrä edustajistossa ei ole kovin suuri verrattuna opiskelijamääräämme.

HYYllä on noin 30 000 jäsentä. Mikäli näin iso opiskelijaliike haluaa käyttää ääntänsä, me todella kuulumme ja näymme, jos niin haluamme. Siis, ota selvää, tutustu eri ryhmien ajamiin asioihin, katso, ketä sinun ainejärjestöstäsi on ehdolla. Tee vaalikone osoitteessa www.edustajistovaalit.fi ja selvitä, kenen kanssa sinun mielipiteesi ovat yhtenäiset. Haastattele törmäämiäsi ehdokkaita, juttele vaaleista opiskelukavereittesi kanssa: yhdessä äänestämään ja siitä vaalikahveille! Vaikuta ja valitse!

Hakaniemen konttori

Kymmentä vaille neljä. Kiirehtimisestä huolimatta osuin tänne pahimpaan ruuhka-aikaan. Otan vuoronumeron ja vilkaisen taulua: jonossa neljäkymmentäviisi asiakasta ennen minua. Huokaisen ja etsin vapaan istumapaikan.

Hakaniemen pankin konttori on pullollaan ihmisiä. Kuulen jonkun puhuvan eläkepäivistä ja tajuan, että eläkkeet ovat ropisseet tänään pankkitileille. Näen ympärilläni valkoisia hiuksia, peruukkeja, kauhtuneita kauppakasseja, kävelykeppejä ja tukikenkiä. Kolmekymmentäviisi ennen minua.

Ilma on seisahtunutta, on vaikea hengittää. Silmäni painuvat kiinni, mutta valkoisten loisteputkien kelmeä valo tulee väkisin silmäluomieni läpi. Havahdun humalaisen örinään, se yrittää jutella pienelle tytölle, joka kuljettaa kädessään vaahteranlehteä. Tytön isoäiti rähisee juopolle, silläkin on mustat kynnenaluset ja likaiset housut. Tytön vaaleanliila takki on sotkuinen ja tukassa on iso takku. Kaksikymmentäviisi ennen minua.

Yritän lukea, mutten pysty keskittymään. Virkailijat näyttävät siisteiltä. Heillä on päällään hyvälaatuisia jakkuja, nahkasaappaita, Kalevala-koruja.. Halliin kävelee kolmen nuoren miehen porukka. He näyttävät työttömiltä ja illat kuluvat varmasti pilven seurana. Yhden reppu on korjattu ilmaistointiteipillä, kaikkien vaatteet ovat likaisia. Yksi niiskuttaa jatkuvasti nenäänsä ja toinen kiskoo housuja ylös pitkin luisevaa vartaloaan. Pisin heiluttelee hermostuneesti lompakkoa kämmensyrjäänsä vasten. Heidän vieressään seisoo nainen kalliissa takissa ja merkkilaukussa, mutta hänen hiuksensa ovat sotkuiset ja hän näyttää vihaiselta. Enää kymmenen ennen minua.

Voin pahoin. Yhtäkkiä kaikki aistit ovat liian herkkiä, valo sattuu silmiin ja ilmassa tuoksuu pistävä eritteiden ja kuoleman haju. Juopon vieläkin humalaisempi vaimo huutaa ja huuto kuulostaa palosireeniltä. Säpsähdän, kun vieressä lukeva vanhus tökkää minua vahingossa kyynärpäällään. Vihdoin numero 379 vilkkuu taululla.

Helsinkiläisnuoret kammoavat köyhyyttä enemmän kuin kuolemaa.

Kirjoituskilpailu

Mustassa yössä

tupakan tuoksussa

tahmealla lattialla

sä otat musta kiinni

lantiosta, hirveen kovaa.

Biitti vetää mut kiinni

- en tiedä kuuluuko se kajareista

vaiko ihan sun sydämestä.

Näin ei käy mulle!

Mun mustat silmät katsoo sun sinisiin,

savu verhoaa meidät ikuisiksi ajoiksi suojaan muiden katseilta.

Mä en päästä susta irti!

Säkään et päästä musta irti...

Siksi me ollaan nyt tässä

yhteisessä elämässä

vaikkei meillä ole tähän lupaa!

Uneton yössä

Peducan kirjoituskilpailu: Kuuleeko kukaan?

Tämä tapahtui Helsingissä, illansuussa, raitiovaunussa, joka on täpötäysi, olin seisomapaikalla.

Ihminen kuorii mandariiniaan jo hieman liian pitkään. Hän saa lopulta kuoret irti syötävästä osasta ja etsii roskakoria. Tässä raitiovaunussa, ei hänen kohdallaan, eikä edes lähellä saattanut sijaita yhtään ainoaa jäteastiaa. Siispä hän kysyy rohkeasti yleisöltä, missähän roskis saattaisi sijaita. En kuule vastausta. Olen kylläkin kaukana, mutten havaitse mitään reaktioita. Hän jäi siihen, yksin keskelle muita, mandariinin kuoret kädessään.

Ihmisen vierestä vapautuu paikka. Yksinäinen istuin ja tartun tilaisuuteen. Istahdan alas, nostan jalan tukevasti toisen polveni päälle ja alan lukemaan kirjaa. Kuinka teksti viekään mennessään. Vahvat ilmaukset saavat kyyneleet silmiini. On kuin leijuisin painottomassa tilassa, keskellä lämmintä, joka puolelta puhaltavaa tuulta. Kuin sataisi lävitseni, kuin tuhat tuhatjalkaista kutittelisi paitani alla. Nautin. Kirja on Lasse Lipposen Tutkiva Oppiminen.

Sitten se tapahtuu, kaikki muuttuu. Alkoholia nauttinut ihminen muuttuu. Kukaan ei voi aavistaa mitään ennen kuin hän muuttuu. Tahtoisitko jutella kanssani sikainfluenssarokotteen ottamisesta? Tai sitten: ”Hei, mitä sää oot miältä, ku, siis toi se sikanuharokote, eikse oo niinku aika sille turhan jätkän hommaa, hei?” No, arvata saattaa, kansamme kultainen, kukaan ei puhu takaisin, vastaa kysymykseen, tartu tilaisuuteen jakaa oma mielipide avoimesti matkansa ratoksi. Ehkä kukaan ei kuullut? Kyllä kuuli. Minä kuulin. Mutten vastannut! Luin nähkääs kirjaa, eikä kirjaa noin vain jätetä kesken. Käytävän toisella puolella vieressäni istuva kansalainen kuunteli musiikkia, eikä sitäkään jätetä noin vain kesken. Etenkään jos on kysymyksessä aivan tajuttoman hyvä biisi. Minun kirjanikin oli hyvä.

Ihminen masentuu ja hän kääntyilee, katsoo alaspäin painuneita päitä kysyvästi koittaen hakea katsekontaktia edes jonkun kanssa. Eikä kukaan katso takaisin. Ketään ei kiinnosta. Ei vieressäni, käytävän toisella puolella istuvaa, ei minua. Hetken hiljaisuuden jälkeen ihminen esittää kysymyksiä: Miksi kukaan ei halua jutella? Ovatko kaikki tyytyväisiä elämäänsä juuri tuollaisina, itseensäpäin kääntyneinä, hiljaisina yhteiskunnan jäseninä? Eikö matkanteko olisi mukavampaa, jos saisi vaihtaa ajatuksia aivan uusien ihmisten kanssa? Hän suuttuu hieman ja puhuu siitä kuinka voisi ryöstää jonkun. Eikä se joku varmasti edes huomaisi, koska olisi niin keskittynyt omaan matkustamiseensa. Sitten hän puhuu siitä, kuinka hän voisi ryöstää kaikki siinä ratikassa olevat. Mutta hänellä on puheessaan sarkastista sävyä, joten kukaan ei vieläkään puhu hänelle mitään. Mutta moni varmasti ajattelee jo jotain. Minä ajattelen! Ajattelen kuinka voisin mieluusti puhua jostakin, mutten usko sen olevan kovin mielenkiintoista, sillä ihminen vaikuttaa hyvin sekavalta ja tuoksuu kirpeästi alkoholilta, vaikka olen noin kolmen metrin päässä hänestä. Siispä uskonpuutteestani johtuen en puhu vaan jatkan lukemista. En tosin kykene rauhassa keskittymään enää lukemiseen, koska ajattelen jo muuta. Sitä ihmistä. Mitä hän haluaa? Sydämenlyönnit kiihtyvät, ajatukset vilkastuvat... Kuumottaa!

”Vai niin.. Ketään ei siis kiinnosta, että minä haluan ryöstää kaikki teidät..”, ihminen turhautuu ja nostaa tumman reppunsa syliinsä. Entä jos siinä repussa olisi pommi? ”Entä jos tässä minun repussani olisi pommi?” Olen varma, että ihmiset kuuntelevat häntä. Välinpitämättömyys on vaihtunut peloksi yhdestä sanasta: Pommi. Hän kertoo räjähteen olevan C-4 – räjähdettä, eli ”seenelosta”, ja nostaa reppunsa korkeammalle. Yksi miehistä, joka istui ihmisen takana, nousee ja ohittaa hänet. Hän pitää vieläkin reppuaan hyvin näkyvillä. Mies kävelee hänen ohitseen, ja koskettaa takillaan reppuansa. Ihminen horjahtaa ja menettää otteensä repusta, joka putoaa muutaman kymmenen senttiä kohti ratikan lattiaa. Reppu on nyt maassa ja ihminen seisaallaan sen vieressä. Hän kertoo, kuinka laukaisumekanismi kytkeytyi päälle ja hän itse kävelee pois päin repusta raitovaunun uloskäynnin lähelle kovaan ääneen puhuen poistumisestaan. Hän ottaa jo muutamia askeleita ulko-ovia kohti, mutta perääntyy viime hetkellä ja kertoo tämän olevan huono paikka räjäytykseen. Pitää odottaa vielä. Hän kysyy jälleen miksi kukaan ei edes reagoi. Nostan katseeni kirjasta ja katson häntä. Hän katsoo takaisin. Hänen silmänsä ovat punaiset ja naamansa hieman kulunut, kuin olisi ollut reissun päällä jo jonkin aikaa. Uskoisin hänen olevan iältään kahdenkymmenen viiden ja kolmenkymmenen välissä. Kysyn häneltä: ”Mitä?” ja hän vastaa:

”Mitä?”

Eipä taida keskustelusta tulla juuri mitään. Takanani istuva nainen sanoo ihmiselle, että jos sinä uhkailet ryöstöllä tai pommilla on aivan turha odottaa järkevää keskustelua. Mutta hän muuttui. Hän muuttu siinä samassa, kun katsoin häntä silmiin ja kysyin: ”Mitä?”

Tässä vaiheessa kaikki pelkäävät. Aistin sen ympärilläni. Lihakset ovat jäykkänä ja moni ei tiedä mitä kohta tapahtuu. On selvää, että jokainen ajattelee päässään enemmän kuin koko päivänä. Niitä asioita, joita pitää tärkeänä, joita ei koskaan ajattele. Niitä joita ei ajattele muulloin kuin oikein sairaana ja hengenvaarassa. Oliko se hengenvaara? Äänestä päätellen repussa oli pulloja. Mutta se oli herätys. Poistun raitovaunusta, koska on pysäkkini. Minulle jäi aivan järjetön olo. Kuuliko kukaan?

Nimim. Pecasaurus

Peducan kirjoituskilpailu: Meren äänet

Meren äänet

Näykin hekumaasi kuin pieni kala

Katiska on sydämen muotoinen

Kaislikossa suhisee tänä yönä, beibi

Kun kohot sukeltavat mereen



Anssi Kantola

Kirjoituskilpailu: Kiihkoa hammaslääkärissä

Istun hammaslääkärin odotushuoneessa. On jopa minua kuumempi loppukesän aamu, ja YTHS:llä ei ole varaa tuulettimeen. Mutta sehän ei minua haittaa. Tunnen kuinka hikikarpalot valuvat muotojani hivelevän harmaan hupparini alla. Paitani liimautuu hiestä läpimärkään vartalooni. En ole koskaan tuntenut itseäni näin seksikkääksi.

Huoneessa vallitsee jännittynyt, jopa jollain tavalla eroottinen tunnelma, kun kaikki odottavat pääsyään hammaslääkärin helliin käsiin. Ihmiset tarkkailevat toisiaan kiinnostunein, jopa hieman himokkain silmin. Vastaanoton seinille ripustetut Osta hammasharja ja voita matka Bahamalle -julisteet lisäävät jo ennestään kiihkeää tunnelmaa. Eräs vastaanoton ovista aukeaa ja sieltä ilmestyy alfauros, joka päihittää komeudellaan jopa Ridge Forresterin. Miehen hiukset ovat vielä tyylikkäämmät kuin lapsena omistamallani Ken-nukella, ja hänen viaton hymynsä sulattaa vesiputoukseni virtaamaan. Tyköistuvat housut eivät jätä paljonkaan arvailujen varaan.

• Onko Kirsi Tiivonen paikalla, kysyy tuo unelmieni mies kiihkosta käheällä äänellä. Lääkärilläni on päällään vähintääkin kaksi kokoa liian pieni lääkärintakki, joka paljastaa upeasti treenatut lihakset.

• Ooh, toki olen, vastaan viettelevä ilme punatuilla, seksikkäästi raollaan olevilla huulillani.

• Päivää, olen lääkärinne Matti Kanerva. No käy toki peremmälle. Teillähän on jo suu valmiiksi auki tarkastusta varten, vihjailee lääkärini.

Tunnen kuinka uumani alkaa sykkiä kiihkeämmin ja hengitykseni tihenee. Seuraan fantisioideni uutta kohdetta rakkautemme luvattuun luolaan, joka hohkaa loisteputkivalojen romantiikkaa. Katson Mattia ja hän vastaa katseeseeni merkityksellisesti. Tiedän, että olemme luodut toisillemme. Matti vahvistaa aavistukseni sanomalla tuolla tummanpuhuvan matalalla bassollaan:

• Käy tuohon tuoliin istumaan, teen sinulle ihan aluksi perustarkastuksen niin nähdään kuinka paljon hoitoa vanhat paikkasi tarvitsevat.

Matin hunajaa tihkuva ääni saa minut toivomaan, että paikkani olisivat perusteellisen kesäpuhdistuksen tarpeessa. Asettaudun tuoliin haarat valmiiksi levällään, mutta ilmeisesti se on Matista hieman liian kiihottavaa.

• Laita vaan ne jalat yhteen, että pääsen paremmin liikkumaan tässä tuolin ympärillä, Matti yrittää peitellä kiihkoaan minua kohtaan.

Toivoisin, että Matti liikkuisi mielummin minussa kuin ympärilläni, mutta luulen tämän olevan hänen käsityksensä esileikistä. Radiosta kantautuu ” Nyt syöksyy sukkula veenukseen” ja tiedän, että Matti on valinnut kappaleen tarkoituksella tätä yhteistä hetkeämme varten, joka tulee mullistamaan molempien tulevaisuuden.

• No niin, täällä näyttää olevan yksi reikä. Minulla olisi aikaa porata se nyt, vai haluatko tehdä tämän paremmalla ajalla niin, että ehdit valmistautua, Matti kysyy vietellen.

Matin sanat ovat kuin kesäkukkien mesi alastomalla vartalollani. Vaikka kuinka haluaisin antautua tässä ja nyt Matin kiihkeään reiänporauslempeen, olen liian siveä suostuakseni ehdotukseen ensimmäisten treffien jälkeen. Olenhan sentään pastorin tytär. Huomaan kuinka pettynyt Matti on torjuttuani hänen rakkautensa oodin.

• No ei kai tällä kerralla sitten enempää. Varaa aika vastaanotosta uuteen kertaan niin hoidetaan homma loppuun, Matti sanoo pettymyksen kyyneleitä niellen.

• Voi Matti, oletpa sinä niin asiallinen sanoessasi hoidetaan homma loppuun. En malta odottaa ensi tapaamista, jolloin sinä saat todella porata sen paikan minussa, viserrän Matin hekumallisen muotoiseen korvaan.

• Öö aivan. No mukavaa, että joku pitää poraamisesta. Yleensä ihmiset tuntuvat pelkäävän sitä, Matti kertoo yrittäen leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa.

• Miten joku voisi inhota poraamista kun kerran sinä olet asialla. No mutta, me näemme hyvinkin pian, toivon. Ja älä huoli, ensi kerralla kaikki menee niin kuin halusitkin, kuiskaan ja käännyn viehkeästi kohti ulko-ovea.

Kompastun tahallani korkoihini, jotta Matilla olisi syy koskea minun sykkivään vartalooni ennen lähtöäni. Hän osoittaa kuitenkin siveyden ja herrasmiehen elkeitä seisomalla kauempana. Pastorin tyttärenä ymmärrän, ettei hänestäkään tälläinen läheisyys ole suotavaa ensitapaamisella. Matin ilme kuitenkin paljastaa, että hän tietää saavansa seuraavalla kerralla jotain, joka on parempaa kuin Suomi jalkapallon MM-kisojen finaalissa.

Kirjoituskilpailu: Leikkaa pahvista ympyränmuotoinen pala

Leikkaa pahvista ympyränmuotoinen pala.

Liimaa se keskelle kartonkia.

He kaatavat metsän tieltä

ja metsärengas kiertää reunat.

Käytä kahta väriä

/

eilen suhteellinen ilmankosteus oli ulkona 85%

talvella huoneilmankosteus kivitalossa on n.20%

puutalot ovat kosteampia

puu imee kosteutta kosteatiloista

rintamamiestaloissa ihmiset kärsivät hengityselimistön sairauksista

kellarin tuoksussa

-Johny

Peducan kirjoituskilpailu: Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

”Kaverinkaverin lapsi pohti terveyskeskuksen odotustilassa, miksi kukakin oli lääkäriin menossa. Lapsi huomasi rastapäisen pojan odotushuoneessa ja tokaisi kuuluvasti: Äiti, mä tiedän miksi toi on täällä. Tolta peikolta on tippunut häntä!".

Minä itse näin ensimmäisen peikkoni päiväkotini syysretkellä Veräjämäen metsissä. Tämä ikimuistoinen välikohtaus tapahtui samana vuonna kun Suomen leijonat kaappasivat ensimmäisen mm-kultansa. Olin sataprosenttisen varma näkemästäni; karvainen pikku peikko viiletti suoraan silmieni edestä yli sammalien ja kivien –niin salamannopeasti että minä taisin olla ainoa, joka näki sen. Muistan yhä miltä tuntui nähdä aito peikko: yhtä aikaa niin jännittävältä ja hurjalta että olin pissata housuun. Kerroin ystävilleni näystäni, jotka hetken vakuuttelun jälkeen olivat vähintään yhtä innoissaan asiasta kuin minäkin. Aikuisille en viitsinyt tapahtuneesta edes mainita, eivät olisi uskoneet kuitenkaan.

Tänäpäivänä, vieläpä vuonna jolloin leijonat saivat sen toisen, hartaasti odotetun kultamitalinsa ja perussuomalaiset jytkynsä, tarkistaisin lähinnä lääkitykseni, jos todella näkisin taas tuon peikon viilettävän ohitseni. ”Taidan olla loman tarpeessa”, ajattelisin, ja varaisin ajan kylpylän hyvinvointiviikonloppuun (ja ehkä myös kallonkutistajalle, varmuuden vuoksi).

Meillä (kutakuinkin) aikuisilla on joskus pokassa pitelemistä jos kadulla vastaantulevaa punkkaria luullaan hammaspeikoksi, Jeesusta zombieksi tai burkhaan pukeutunutta musliminaista aaveeksi, mutta pienelle ja rikkaan mielikuvitusmaailman omaavalle lapselle tämä kaikki tuntuu todelta ja ihmeelliseltä. Ja tähän kaikkeen tarvitaan kipeästi seliyksiä. Lapset saattavatkin asettaa vanhempansa pahaan paikkaan, esimerkiksi vaatiessaan kovaan ääneen ruuhkabussissa äitiä kertomaan, onko edessä istuva tyttö pissis ja miksi naapurin setä käyttää meikkiä. Tulevana luokanopettajana tiedostan, että myös omalle kohdalle voi osua mitä eriskummallisimpia kysymyksiä. Jääkin siis aikalailla vanhempien ja muiden kasvatustyöhön osallistuvien vastuulle, miten lapsen ihmettelyyn suhtaudutaan; tukahdutetaanko se hyssytellen vai ruokitaanko sitä rakentavalla tavalla.

Olen itseasiassa ehkä hieman kateellinen pienten lasten kyvystä ihmetellä arjen ilmiöitä, etsiä vastauksia ja heittäytyä hetkeen. Muistelen lämmöllä aikoja, jolloin oli kertakaikkisen ihanaa uppoutua satuihin, peleihin ja leikkeihin ja käsitellä niiden avulla ympäröivää todellisuutta. Aikaa, kun ei koko ajan tarvinnut ajatella niin rationaalisesti. Kun on itse välillä vaarassa jumiutua tuttuihin ja tylsiin arkirutiineihin, unohtaa helposti miten erilaiselta ja jännittävältä maailma voikaan näyttää lapsen vinkkelistä katsottuna.

Äiti tarjosi välipalaksi Hedelmäpommi-jogurttia. Aaro jäi seisomaan keittiön ovelle ja ilmoitti:

-"Mä en kyllä syö mitään räjähtävää!"

Ihmeellistä päivää kaikille!

Ps. Tekstin lainaukset on poimittu www.lastensuusta.fi –sivustoilta, jonka sisältämät eri-ikäisten lasten elämänfilosofiat saavat takuuvarmasti hymyn huulille!

Kirsikka Manninen

Peducan kirjoituskilpailu: Sinun luoksesi

Sammalta
rahkasammalta, tyynynpehmeää
seittejä
joiden pitseissä tuhansia kristalleja
kimaltaa
puita, vahvoja puita
joiden käsien taakse
ei voi nähdä.

Ääniä
niin paljon, että se on hiljaisuutta
valoa niin vähän
että voi nähdä
painovoimaa
ei ollenkaan.

Jos vain siellä
olisin minäkin
...

Niiskuneiti

S&M (Suunnittelu&Meeting) Fuksiteemalla!

Peducan seuraavaa S&M -iltaa vietetään Conddoorissa ensi tiistaina 27.9. klo. 16.00 fuksiteemalla. Tervetuloa paikalle keskustelemaan ja ideoimaan!

Paikalle kannattaa saapua varsinkin siinä tapauksessa, jos olet kiinnostunut lähtemään mukaan Peducan toimintaan tai sinulla on ideoita miten Peducan toimintaa voitaisiin kehittää. Tai sitten paikalle voi tulla vain hengaamaan. :D Tarkoituksena on myös kerätä palautetta syksyn tapahtumista ja kenties suunnitella myös uutta haalarimerkkiä!

Eli kaikki fuksit ja vanhemmat opiskelijat mukaan keskustelemaan ja suunnittelemaan!