Istun atk-luokassa kasvatustieteen tutkimustapojen ryhmätunnilla. Aiheenamme on kvantitatiivinen tutkimus, SPSS ja tilastollinen päättely. Mikäs sen parempaa itsenäisyyspäivän aattona.
Olen jokseenkin kiinnostunut tutkimisesta, tunnen itseni jopa hieman älykkääksi, kun osaan pyöritellä aineistoa ja lukea korrelaatteja. Tottakai tämä kurssi on olennainen, jos aion tehdä katu-uskottavan kandin ja gradun opintojeni aikana.. vaikka olen minuutti minuutilta vakuuttuneempi siitä, että kandini ja graduni ovat kvalitatiivisia tutkimuksia.
Minulle on tärkeää, että valmistuessani en ole vain luokanopettaja, vaan myös kasvatustieteen maisteri ja ollakseni maisteri, minun tulee tehdä kaksi akateemista tutkimusta opintojeni aikana, mutta miten minä hyödyn tästä tulevassa työssäni luokanopettajana?
Yliopisto syö minut elävältä kun sanon tämän, mutta minä en ole tutkismusorientoitunut ihminen. Minä istun täällä koska olen orientoitunut tulevaan ammattiini.
Mitä minä teen SPSS:llä siinä vaiheessa kun opetan ekaluokkalaisia lukemaan? Tai kun olen välituntivalvonnassa talvipakkasella? Tai kun luokan ahkerin tyttö purskahtaa itkuun kesken matikan kokeen?
Näitä luokanopettajan koulutuksen paradokseja kanssanne jakoi
Hanna-Leena, 2. vuoden luokanopettajan koulutuksen opiskelija.
maanantai 5. joulukuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
